Marko Pyhtilä


	SILTA Lataa Pdf
	SINÄ PUTOSIT SILLALTA JUURI SINÄ ILTANA JOLLOIN RAKKAUTEMME TUNNUSTIMME LINNUNLAULUUN KULJIMME TOISIAMME KATSOIMME SILLALLA ENSI KERRAN SUUTELIMME ÄLÄ PELKÄÄ, RAKAS ... EN ANNA HEIDÄN TEHDÄ SULLE PAHAA, KOHTA KAIKKI ON TAAS HYVIN NIINKUIN AINA ENNENKIN ÄLÄ PELKÄÄ, RAKAS ... EN ANNA HEIDÄN TEHDÄ SULLE PAHAA, KOHTA KAIKKI ON TAAS HYVIN NIINKUIN AINA ENNENKIN - Ne Luumäet: Sinä putosit sillalta KOHTAUS 1. KIHLAUS Ravintola. Paula ja Mika syövät seisovasta pöydästä. PAULA Hyvää syntymäpäivää, kulta. Ootko nyt tyytyväinen? Saat syödä niin paljon kuin haluat. MIKA Näytänkö mä siltä etten olis tyytyväinen? Etkö sä tykkää tosta pizzasta? PAULA Tässä on liikaa juustoa. Mä kaavin nää täytteet pois ja dippaan pohjan salaattikastikkeeseen. MIKA Käy kai se niinkin. PAULA Kuule. Mulla tuli aivan hölmö ajatus mieleen. MIKA Kerro. PAULA No, mitä jos mentäis kihloihin? Voitaisiin viettää tänään sun synttäreiden lisäksi meidän kihlajaisia? MIKA No. Mikäpä siinä, vaikka eikö me olla puhuttu, että järjestetään ne niin, että saadaan teidän suvulta lypsettyä mahollisimman paljon kihlajaislahjoja? PAULA Niin niin, mutta eikö se olis romanttista? Kyllä meidän äiti nyt jotain meille ostaa. Ja varmaan jotkut muutki. MIKA Sä haluat tietysti sormuksen? PAULA Niin tietenki. Tottakai sormus pitää olla. MIKA Mulle sopisi, että mentäis kihloihin sillain, ettei tarvis ostaa mitään sormuksia. Mitä mä sellasella teen? Enhän mä edes käytä mitään helyjä. Turha meidän on panna mitään hirveitä summia johonki sormuksiin, kun on rahat muutenkin tiukalla. Ei mulla ole varaa sellaseen. PAULA No meidän äiti kuitenkin antaa meille ne sormusrahat, jos me mentäis nyt kihloihin. Sä tiedät, miten paljo se merkittis mulle. Jooko? MIKA Ei mulla ole mitään sitä vastaan, että me mennään kihloihin, mutta musta on hölmöä laittaa kauheesti rahaa johonkin sormuksiin, kun mä en edes käytä koruja. Kyllähän sä sen tiedät. PAULA No niin tiedänkin, mutta kun musta se olis vaan niin ihanaa. Kaivaa tupakkansa esiin . Tässä ei saa polttaa. MIKA Onneksi. PAULA Mä käyn ulkona polttaan yhden tupakan. Mieti sä sillä aikaa tätä asiaa. Lähtee. MIKA k oettaa vilkuttaa Paulan perään . Hei! Paula, oota!... No nyt se ehti mennä. Miksi se meni just nyt kun mua alkoi paskattaa. En mä voi miettiä mitään syvällisyyksiä, kun peräsuoli on täynnä paskaa. Mun täytyy päästä tyhjentään lasti... Tulis jo, en mä voi näitä kamppeita tänne pöytään yksinkään jättää. Kai mä nyt ymmärrän, että se merkitsisi Paulalle tosi paljon. Ehkä se sais sitä epävarmuuttaan pois, jos mä suostuisin. Eihän mulla ole mitään sitä vastaan, mutta kun mä en käytä sormuksia enkä muita helyjä. Vuosi sitten se osti mulle synttärilahjaksi kaulakorun, jota mä käytin velvollisuudesta kuukauden. Sitten se unohtu johonki laatikkoon, kunnes Paula löysi sen pari päivää sitten ja laitto sen omaan kaulaansa. Miksi aina ihmiset ostaa toisilleen sellaisia lahjoja, joista ne itse tykkää? Eikö pitäisi ostaa ennemminkin sellaisia lahjoja, joista se lahjan saaja pitää? Luulis, että lahjan saajakin arvostaisi enemmän sellaista lahjaa, jota se todella tarvitsisi. Tää on aivan totta. Ykski mun kaveri tilas tyttöystävälleen Korkeajännityksen joululahjaksi. PAULA p alaa No, ootsä miettiny asiaa? MIKA Oota. Mun on pakko mennä paskalle. Poistuu. PAULA Oishan mun pitäny arvata. Aina kun me tullaan syömään seisovasta pöydästä, sen täytyy mennä tyhjentämään ainakin kaksi kertaa, että se saa tungettua itsensä mahdollisimman täyteen. Ei siinä mitään, hyvähän se on, että se syö minunkin puolesta. Mun ei yksin kannattais tulla tällaisiin syöttölöihin, mutta kun Mika on mukana, ei ravintolalle jää varmasti penniäkään voittoa. Mä olen vielä niin epävarma Mikasta. Se on niin älykäs ja komea, että mä en ymmärrä, miten se jaksaa olla tällaisen hullun kanssa. Mä oon siis oikeasti hullu. Mä poden syvää masennusta ja olin kesällä mielisairaalassa. Ai hitto, nyt mä menin sanomaan sen taas. Mika ei tykkää, kun mä kailotan kaikki meidän asiat aina suureen ääneen kaikille. Toivottavasti se ei kuullu. Mutta mitä sitten, musta siinä ei ole mitään hävettävää? Parempi, että mä sairastan sen nyt, kun mä olen nuori, kun joskus kuuskymppisenä, kun mä olen jo aivan lukossa. Sitäpaitsi mulla on ihana mies, joka pitää musta huolta. MIKA palaa tuoden samalla lisää ruokaa ja istuu pöytään . Ei kai meillä mikään kiire oo? Mulla mahtuis vielä ainakin pari pizzanpalaa ja lastillinen lasagnea. Tuli aivan hirvee torttu, ainaki kaks kiloo. PAULA Ootsä miettiny asiaa? MIKA Joo. Mulle se sopii, mutta kun mä en tiedä siitä sormushommasta. Ei meillä ole varaa laittaa hirveitä summia kihlasormuksiin. PAULA Mutta jos meidän äiti maksaa sen? MIKA Niin. Mutta kun meillä olis kaikkea muutakin, mitä me tarvittais. Paljoko ne yleensä maksaa? PAULA En mä edes halua mitään sellaisia tyypillisiä kihlasormuksia. Mä haluan jotkut, missä on tyyliä, niin kuin tässä kaulakorussa. MIKA No paljonko? Viiskymppiä? Satasen kappale? PAULA Ei nyt niin paljon. Mulla on ollu mielessä sellaiset yhdet sormukset, mitkä maksais kakskymppiä kappale. MIKA Neljäkymppiä yhteensä? Ja teidän äiti maksais ne? Mikset sä heti sanonut? Lähetäänkö? PAULA Oi kulta, lähdetään. Mä rakastan sua. MIKA Niin mäkin. Suutelevat ja lähtevät. KOHTAUS 2: KOTONA Koti, samana päivänä. Paula ja Mika tulevat sisälle. PAULA Mä soitan heti meidän äidille. Soittaa . Hei, no se on Paula tässä moi. Arvaa mitä? Me mentiin kihloihin!... Niin, niin! Me käytiin syömässä ja sitten mä ehdotin, että mentäis kihloihin ja sitte Mika suostu ja sitte me käytiin ostamassa sormukset... MIKA Sano, että me lähetetään se lasku niistä sormuksista sille... PAULA tönäisee Mikan pois . Ei... Ei ne ollut kalliit. Kuuskymppiä... Sellaset kun mulla on se kaulakoru... Arvaa oonko mä onnellinen?... Kiitos... Mutta lopetetaanko nyt, kun tänne on tulossa illalla meidän kavereita ja meidän pitäis vähän järjestellä paikkoja? Okei. Moi. Lopettaa puhelun, syöksyy Mikan kaulaan . Arvaa, oonkos mä vaikka kuin onnellinen? MIKA Sä et sanonut niistä sormusrahoista? PAULA Kyllä sen ehtii. Puhelin soi . Se on varmaan sulle. MIKA vastaa Mika... Hei äiti... Kiitos... Eipä tässä mittään... Paula tyrkkää Mikaa vihaisena . Joo. Me käytiin tossa syömässä semmosessa paikassa, jossa saa syyvä niin palijo ku haluaa... Siellä oli kaikkee, pitsaa ja lasaknee ja sallaattia vaikka kuin monellaista ja keittooki... Nii, niin sitte Paula kysy multa, että mentäskö kihiloihin ja mää sitte sannoin, että voijaankai me mennäkki ja sitte me käytii ostamasa sormukset ja ny me ollaan sitte niinku kihiloisa... Joo joo. Kiitos. Sano terveisiä sinnekki. Hei. Lopettaa puhelun. PAULA No mitä se sano? MIKA Ei kai se mitään. Onnitteli ja niin poispäin. PAULA Nukuttaisko vähän aikaa? Illalla vois sitte olla virkeenä, kun tulee vieraita. MIKA Kyllähän tuo ramasoo. Eikö ne kahdeksan jälkeen aikoneet tulla? PAULA Niin. Menee sänkyyn . Tuu tänne mun viereen. Mä rakastan sua. MIKA Niin mäkin. Ja sitten mä rakastan suakin... Voisitsä ottaa vaikka suihin? PAULA Älä viitti. MIKA No sillai niinku synttärilahjana? Me ei olla harrastettu seksiä pitkään aikaan... Sillonku me tavattiin, niin sä otit multa ekana iltana suihin, muistatko? PAULA No mä olin kännissä. Ja arvaa hävettikö aamulla? Mä olin varma ettet sä halua nähdä mua enää koskaan. MIKA Miten niin? Sellasen illan jälkeen? No varmasti halusin. PAULA Ja tässä sitä sitte ollaan. MIKA Tässä ollaan. Mun synttäreissä. Etkä sä viitti ottaa multa edes suihin. KOHTAUS 3: SYNTYMÄPÄIVÄT Koti, muutamaa tuntia myöhemmin. Puhelin soi, Paula herää. PAULA Hei, mitä kello on? Voi kauheeta, sehän on jo puol yhdeksän. Onkohan joku käyny yrittämässä meille? MIKA herää Vastaatsä? Nousee hakemaan viinipulloa. PAULA vastaa puhelimeen. Paula... Ai moi!... Ai te ette pääsekään tulemaan?... Ai jaa... No ei kai sille sitte mitään voi. Arvaas mitä? Me mentiin tänään kihloihin... Joo joo!... Kiitos. No, okei, nähdään. Laskee luurin. MIKA kaataa viinipullosta kahteen lasiin No mitä? PAULA Arttu ja Maiju ei pääse tulemaan. Ne menee viikonlopuksi Maijun vanhempien luo. MIKA Mä arvasin sen. Taas yhdet syntymäpäivät yksin. PAULA Tuleehan Paavo ja Piia. MIKA Ei nekään kuitenkaan tuu. Ja sitäpaitsi nehän on sun kavereita. PAULA Minkä mä sille voin, jos sä et ole tutustunut kehenkään? Me ollaan asuttu täällä jo melkein puol vuotta. MIKA juo viiniä. Niin, niin. Mulla ei oo kavereita. Minkä mä sille voin, että mä olen tällanen epäsosiaalinen mörtti... Kaikki mun synttärit on aina menny pilalle. Mä oon joko joutunu olemaan yksin tai sitte mä oon joutunu tappeleen isän tai muiden kanssa. Luulis, että kun ihmisellä on synttärit niin edes silloin menis asiat niinku se itse haluaa. PAULA Anteeks. Oonko mä taas pilannu sun synttärit vai? MIKA No et oo, mutta se on niin kuvaavaa, kun mä sain aamulla ruikuttaa sulta toista tuntia, että me mentäis syömään. Etkö ees ottanut suihin. PAULA Mutta kyllähän me mentiinkin. Ja kyllähän sitä aina ehtii suihin ottaa. MIKA Niin niin, sä lupaat aina vaan... Etkä sä varmaan katunu että mentiin syömään, vaikka sä et olis aamulla jaksanu millään lähtee. PAULA En ookkaan. Oisko pitäny? MIKA Ei tietenkään. Ei nyt aleta tappeleen, kun meillä ei oo kuitenkaan mitään aihetta. Tuu tänne, niin halitaan yhdessä. Mää rakastan sua. PAULA Jos mä otan sulta suihin huomenna. MIKA Lupaat vaan. KOHTAUS 4: MIKA JUO Koti, joitakin viikkoja myöhemmin. Mika kirjoittaa koneella. Paula tulee ulkoa. PAULA Moi. MIKA Moi. PAULA Mitä sä teet? MIKA Kirjotan. Mä saan tän kohta valmiiksi. Arvaa kuin pitkä siitä tulee? PAULA No? MIKA Sataviiskyt sivua. PAULA Ai jaa... Mä meen nukkumaan, mä oon aivan poikki. MIKA Älä nuku koko iltaa tai sä et pysty taaskaan nukkumaan yöllä. Paula rojahtaa sänkyyn nukkumaan. Mika jatkaa kirjoittamista hetken, kunnes lopettaa, nousee ja ottaa kaapista viinipullon. Hän avaa pullon ja juo suoraan sen suusta. Sitten hän kaataa viiniä lasiin ja menee Paulan viereen sänkyyn. Hän laittaa television päälle ja alkaa juoda sitä katsellen. Hän käy hakemassa paperinivaskan ja katselee sitä ylpeänä. Mitä enemmän hän juo, sitä kovemmalle television ääni nousee. Kun hän on sammumaisillaan, Paula herää. PAULA Mitä? Ryyppäätsä? MIKA Mä sain valmiiksi sen mun jutun. Tottakai mä ryyppään! PAULA Laita hiljemmälle tota toosaa. MIKA näyttää paperinippua Kato! Aikamoinen läjä paperia. Haluutsä lukea sen? PAULA Tottakai, mutten nyt. Laita nyt pienemmälle sitä telkkaria. MIKA Miksi toi telkkari on noin kovalla? Laita pienemmälle sitä. Nukahtaa. PAULA laittaa TV:tä pienemmälle eikä huomaa, että Mika nukkuu Sä et tajua, miten mä kärsin siitä, että sä juot. Kyllähän mä ymmärrän, että sä juhlit, kun sä sait juttus valmiiksi. Mutta kun sä oot sitä juttuas juhlinu jo niin monta kertaa. Sä juhlit, kun sait alotettua sen, sä juhlit kun sä pystyit jatkaan sitä ja sä juhlit aina kun sä olit kirjottanu jonkun tietyn sivumäärän. MIKA herää ja laittaa TV:tä kovemmalle. Miksi tää on näin hiljasella? Nukahtaa. PAULA Sä et tarvi kovin paljon syytä, että sä juot. Ja sillon kun sä oot juonu, niin mä en pysty nukkumaan. Ensinnäkin telkkari pauhaa aina kauheen kovalla, ja sitten, kun sä oot sammunu, niin sä kuorsaat. MIKA herää Katotsä vielä tuota ohjelmaa? Nukahtaa ja alkaa kuorsata. PAULA laittaa TV:n kiinni Et sä selvin päin kuorsaa ollenkaan. Sammuttaa valot ja menee peiton alle. KOHTAUS 5: PALJASTUKSIA Koti, joitakin päiviä myöhemmin. Mika lukee. Paula tulee kotiin maalaus kädessään. PAULA Kato, mitä mä oon tehny. Mitä sä tykkäät tästä? MIKA Sehän on hyvä. Kivat värit. PAULA Niin mäkin tykkään näistä väreistä. Mä ajattelin, että sen vois laittaa tuohon sängyn yläpuolelle, niinku unitauluksi. Mitäs siihen sanot? MIKA Joo. Siihenhän se sopii. PAULA Autatsä mua? MIKA Ai nyt hetikö? PAULA Niin. Mä laitan sen tuohon niin sanot, millon se on suorassa. Asettelee taulua paikalleen, Mika katsoo vieressä. MIKA Vähän ylemmäs... Noin. Ota vasenta reunaa milli alemmas... Vielä milli... Nyt meni liikaa. Noin. PAULA Onko se suorassa? MIKA palaa lukemaan kirjaansa On on. PAULA Varmasti? MIKA Mähän sanoin jo. PAULA katsoo taulua etäältä Sehän on vino. MIKA Eikö oo. PAULA Mitä sieltä tulee telkkarista? MIKA Kato ite. PAULA avaa television Voi ei, tää on aivan kauhee ohjelma. Kato nyt miten nuo tyttelit kävelee... Tuo mies on aivan hirvee... Miksi ne päästää tuommosia telkkariin? Sama kun mä menisin tonne tepastelemaan jossain bikineissä. MIKA Hei, mun pitäs lukea. PAULA No lue sitten. MIKA En mä pysty, kun sä selostat koko ajan mitä telkkarissa tapahtuu. PAULA sulkee TV:n Mä en saa kattoo telkkariakaan. Mä en saa tehdä mitään. MIKA laskee kirjan ja menee Paulan luo Saathan sä, mutta kun mun on vaikee keskittyä, kun sä selostat koko ajan. PAULA Mä haluan kissan. MIKA Eikö me olla puhuttu tästä? Mä en voi sille mitään, että mä oon allerginen. Menee Paulan kainaloon. Sitäpaitsi onhan sulla mut. PAULA Ei se oo sama asia. MIKA No mitä sä sitte sen kissan kanssa tekisit? PAULA No hellisin ja pussailisin... MIKA yrittää helliä ja pussailla Paulaa Ai ja mä en siihen hommaan käy? PAULA Mä oon vielä niin epävarma sun suhteen. Mä luulen joskus, että sulla on joku toinen nainen. MIKA Älä nyt oo pölö. En mä tarvi muita naisia. PAULA No tarvit sä kuitenkin Hannaa. MIKA En mä sitä tarvinnu, hyvänen aika. Se oli semmonen, mitä sattuu, kun ollaan kännissä. Ollaanhan tätä vatvottu. Musta se vaan oli huvittavaa, etten mä muista koko tapauksesta oikeestaan mitään. Se ei ollu tosiaankaan kaiken tän motkotuksen arvosta. PAULA Hanna oli niin kaunis. MIKA Sä oot vielä kauniimpi. Mikset sä usko? En mä tarvi mitään muita naisia. Sä riität mulle. PAULA Oonko mä susta tyhmä? MIKA No etkä oo. Miksi sä sellasta kysyt? PAULA Musta tuntuu, etten mä oo ansainnu sua. MIKA Miten niin? PAULA En oo. Sitäpaitsi mä oon valehdellu sulle. Alkaa itkeä. MIKA Mitä nyt? PAULA Muistathan sä, että vaikka mitä tapahtuu, niin mä aina rakastan sua. MIKA Mitä sä nyt höpsit? PAULA Se Tonin juttu. Mä oon valehdellu sulle... Mä nain sen kanssa... Ootsä vihanen mulle? MIKA Miten mä voisin olla vihanen sulle, kun sä et kerran tarkottanu mitään etkä ollut siitä kiinnostunu. Halusit sä kostaa mulle sen Hannan jutun? PAULA En mä tiedä. Ehkä siinä oli sitäki. Piristyy. Se oli aivan kauhee, sillä oli niin pieni. Sitte se sai melkein heti kun se tuli mun sisään... Mä en saanu edes koskea siihen, muuten se ois tullu varmaan heti. Itkee taas. Vihaatsä mua? MIKA Miten mä nyt sua voisin vihata? En mä sua vihaa. Mä rakastan sua. PAULA Sulla olis kumminki syytä. Sä tarvisit paremman naisen. MIKA Älä nyt viitti jauhaa tuota samaa. Mä haluan olla sun kanssa. Ja mä haluan, että sä parannut. PAULA Luuletko, etten mä halua sitä? MIKA Haluat tietenkin, eikä kukaan voi ymmärtää sitä, miten paljon sä oot joutunu kärsimään... Luuletko, että jos mä en rakastais sua, niin mä olisin kesällä käyny kattomassa sua sairaalassa joka päivä? PAULA Sä olisit voinu tehdä sen myös säälistä. Kun sut ittes on kerran jätetty sillain. Mä oon ihan oikeesti pelänny, että sä jätät mut kun mä paranen tai tuun parempaan kuntoon. MIKA Älä nyt viitti. PAULA Niin mä oon ajatellu. Että sä ootat niin kauan, että mä pystyn kestään sen. MIKA En mä sua jätä. Mä haluan vaan että sä parannut, niin että me voidaan olla yhdessä. PAULA Mä en kestäis sitä. Itkee. Mä oon taas ihan poikki. Mä oon niin väsyny. MIKA Nuku vaan. Mä oon tässä sun vierellä. KOHTAUS 6: HULLUT KYLÄSSÄ Koti, joitakin päiviä myöhemmin. Mika leipoo pizzaa. Paula rymähtää humalassa kotiin kahden tuttavansa, Reiskan ja Pirkon, kanssa. PAULA Tervee. Mitä sä teet? MIKA Laitan pizzaa. Mä oon oottanut sua jo ainaki tunnin. Missä sä oot ollu? PAULA Mä törmäsin kaupungilla Reiskaan. Se oli samalla osastolla mun kanssa. Tässä on sen vaimo Pirkko. PIRKKO Avovaimo vaan. Ei kai me häiritä? MIKA No ei kai. PAULA Onko sulla sitä kotiviinii? Ottaa kotiviiniä ja kaataa sitä kolmeen kuppiin ja tarjoaa vierailleen. PIRKKO No jos me vähän maistetaan. Onko se nyt varma, ettei me häiritä? PAULA Ette te häiritte. Mika on tehny pitsaaki. Kai te haluatte maistaa? Se tekee tosi hyvää kasvispitsaa. REISKA No ei kai me... Me vaan häiritään teidän iltaa. PAULA Ei kun ottakaa vaan. REISKA No jos me vaan maistetaan. PIRKKO Maistetaan vaan nää ja sitte me varmaan lähdetään. MIKA No maistakaa vaan. Kyllähän tätä riittää. REISKA Kyllähän me maksetaanki tästä viinistä. Tää on muuten aika hyvää. PIRKKO Maksetaan, ilman muuta... MIKA No ei siitä tosiaankaan tarvi maksaa mitään... Niin te olitte siellä sairaalassa samalla osastolla? REISKA Joo. Itse asiassa mä oon siellä vieläkin. Mä oon vaan lomalla. Tää viini on tosi hyvää. PIRKKO Mä haluan kanssa sinne samalle osastolle. Mä en halua olla yksin kotona... Mun isä... alkaa tihrustaa itkua. MIKA Paulalle Helvetin hyvä idea kutsua hulluja kavereita tänne kylään. Mä oon sanonu, ettei sun kannata tutustua hullujenhuoneella keneenkään eikä varsinkaan kutsua niitä kotiin. REISKA Nii, tosi hyvää tää viini. PIRKKO Tosi hyvää. Ei tietäis että on itsetehtyä. PAULA No ottakaa vielä lisää. REISKA Ei kai me. Eiköhän me lähetä. PIRKKO Joo, ei me enää. PAULA No ottakaa nyt. Sitä on kahenkymmenen litran sanko tuolla. PIRKKO No, jos me vielä lasilliset. Mika alkaa juoda muiden mukana kovaa vauhtia. MIKA itsekseen Tää ei pääty hyvin. PIRKKO Mun isä... Mä otan tätä viiniä tästä. PAULA Ota vaan. REISKA Laita mullekin. PIRKKO Enkä laita. Sä oot juoppo. Alkoholisti. REISKA No mä otan ite. PAULA Kyllä sitä piisaa. Ottakaa lisää pitsaa. REISKA Tää on tosi hyvää. Siis tosi hyvää pitsaa teet. PAULA Mennään käymään tupakalla. REISKA Mennään vaan. Tossa parvekkeellako voi polttaa? PAULA Niin. Mika jää yksin kun muut lähtevät tupakalle. Hän hakee marisätkän ja lähtee muiden perässä. REISKA Ai mä luulin, ettet sä polta. PAULA Onko sulla vielä noita jäljellä? Mika ottaa nautinnolliset sauhut ja tarjoaa niitä eteenpäin. Reiska ottaa sätkän hieman epäröityään. PIRKKO Sä oot vittu narkomaani. REISKA Älä nyt viitti. Itekki oot joskus poltellu. Ojentaa jointtia Paulalle. PAULA Kiitos mä en polta. PIRKKO Mä en tykkää siitä että sä poltat. REISKA Älä nyt viitti jäkättää. Ihan hyvää kamaa. MIKA Kotikasvatettua. PIRKKO Mä haluan lisää viiniä. REISKA Sähän teet kaiken ite. Oot aika näppärä käsistäs, hä? PAULA Mennään sisään. MIKA itsekseen Tää ei pääty hyvin. PIRKKO Missä sitä viiniä on? MIKA Sitä voi ottaa suoraan tuosta sangosta. REISKA Älä nyt kaikkia viinejä juo. Muista että me ollaan vieraissa. PIRKKO Älä vitun narkomaani ala mulle aukoon päätä. Missä mun lasi on? MIKA Sä taisit unohtaa sen parvekkeelle. PIRKKO No mä otan uuden. REISKA Sullon lasi parvekkeella. Älä nyt toista lasia ota. PIRKKO Minähän otan jos mä haluan. Sä oot niinku mun isä, aina jankkaamassa ja kännissä ja pilvessä. REISKA Älä vittu viitti ruveta alkaa tota samaa paskaa. PIRKKO Mähän vittu alan mitä mä haluan. REISKA Äläkä läikytä sitä viintä! Pirkko horjahtaa lasin kanssa. Reiska yrittää saada hänestä otetta. Mika ja Paula koettavat olle välittämättä pariskunnan riitelystä. Mika juo kovaan tahtiin sammuakseen, Paula menee vessaan. PIRKKO Vittu älä lyö mua! REISKA En mä sua lyöny. Ottaa lisää viiniä PIRKKO Löitpä, saatanan mulkku. Sä oot samanlainen ku mun isä. Samanlainen väkivaltanen narkkari... Juoppo. Sä oot narkomaani. REISKA Älä viitti tai mä oikeesti lyön sua. PIRKKO Uskallappa vaan. Mä vittu soitan poliisit. Missä mun lasi on? REISKA Sä kaadoit sen. Sä voisit vähän kattoo miten käyttäydyt. Ollaan vieraissa. PIRKKO Mä otan uuden mukin. Mä otan lisää viiniä, jos se sopii. Pysy kaukana musta vitun narkomaani.
	KOHTAUS 7: RIITA Myöhemmin samana aamuyönä Mika kuorsaa sammuneena. Reiska ja Pirkko jatkavat riitelyään toisessa huoneessa ("Pälä pälä!"). Paula tulee herättämään Mikan. PAULA Mä en saa unta. Tuu sänkyyn. MIKA Mitä kello on? PAULA Se on seittämän aamulla. Nuo on riidelleet koko yön. MIKA Mitä mää vittu sanoin. PAULA No ootko sä tyytyväinen että olit oikeessa? MIKA No en tosiaankaan. PAULA Ne on juonu kaikki viinitki. MIKA Sitähän oli kakstoista litraa. PAULA Mutta nyt ei oo yhtään. Ne on kaapinu pöntön ihan puhtaaksi. Ja keittiö on ihan hirveessä kunnossa. MIKA Miksi meidän katossa on läikkiä? Hei, sä saat nyt kyllä heittää ne ulos täältä. PAULA Miten mä sen voisin tehdä? MIKA Sä ne tänne kutsuitki, niin että sun pitää saada ne uloskin. PAULA Kai mä saan kavereitani kutsua kylään. Sullaki oli se Jarkko käymässä ettekä te muuta tehneet kun ryyppäsitte kolme päivää. MIKA No ehkä Jarkko on vähän eri asia. Se ei ainakaan saa aikaan tällaista siivoa tai meteliä. PAULA Niin ei, kun se sammu heti. MIKA No se on semmonen. PAULA Niin. Se on samanlainen juoppo ku säkin. Sulla ei oo muita kuin kännikavereita, tajuutsä? MIKA No ei kai me nyt aloteta? PAULA Mitä? Kai mä saan omassa kodissa... MIKA Anna mun vaan nukkua. PAULA Miksi sun pitäs vaan saada nukkua kun kukaan muu ei pysty? Mä en vittu jaksa tätä. Mä en jaksa! Paula menee vessaan ja laittaa oven lukkoon. Mika ottaa haarukan ja tiirikoi sen toisella päällä oven auki. Paulalla on lääkepurkki kädessään ja hän yrittää kahmia lääkkeitä suuhunsa. Mika ottaa purkin, mutta Paula ehtii syödä kourallisen lääkkeitä. MIKA Paula! Vittu. Et syö niitä lääkkeitä. PAULA Mä en vittu tahdo elää. Mä haluan kuolla! Reiska ja Pirkko ovat lopettaneet oman riitelynsä ja katsovat Paulaa ja Mikaa, jotka tappelevat lääkepurkista. REISKA Me... Tota. Me taidetaan tästä lähteä. PIRKKO vaisuna ja silmä mustana Joo. Tota, sori vaan ja kiitos kaikesta... Pariskunta häipyy. Hetken kuluttua Paula riistäytyy Mikan otteesta ja juoksee ulos. PAULA Mä hyppään sillalta. MIKA Paula, älä lähe minnekään! Tuu takasin! Paula! No voi helvetti, nyt se otti meidän ainoon pyörän. Tuu takasi! SINÄ PUTOSIT SILLALTA JUURI SINÄ ILTANA JOLLOIN RAKKAUTEMME TUNNUSTIMME LINNUNLAULUUN KULJIMME TOISIAMME KATSOIMME SILLALLA ENSI KERRAN SUUTELIMME ÄLÄ PELKÄÄ, RAKAS ... EN ANNA HEIDÄN TEHDÄ SULLE PAHAA, KOHTA KAIKKI ON TAAS HYVIN NIINKUIN AINA ENNENKIN - Ne Luumäet: Sinä putosit sillalta KOHTAUS 8: SILTA Mika juoksee Paulan perään. MIKA En mä saa sitä kiinni juoksemalla. Se aikoo mennä sinne sillalle ja hypätä sieltä. Paula! Vittu kun mä kävin katsoon Paulaa joka helvetin ikinen päivä kun se oli hullujenhuoneella niin mä ajattelin, että joskus tämä kaikki palautuu mulle jonain hyvänä. Että hyvät teot palautuu jossain vaiheessa. Sen sijaan mä en oo saanu mitään muuta kuin paskaa niskaan. Silloin harvoin kun Paula on hyvällä päällä, se bilettää kavereidensa kanssa ulkona ja nussii kaikkia muita paitsi mua. Kun se on tavallisessa tilassaan, sitä ei saa sängystä ylös. Se vaan makaa ja katsoo telkkaria... Kun mä olin saanut sen ekan kerran hoitoon, se vaan makas sairaalassa lääketokkuroissaan viikon. Kun mä kävin katsoon sitä, se ei meinannu tunnistaa mua. Kerrankin se makas osaston lattialla ja pyysi, että joku ajais pyörätuolilla sen yli. PAULA makaa Mä vaan halusin kuolla. Mä halusin, että Mika jättäis mut että mä voisin tappaa itseni. Mun isä ja äiti ei tajunneet yhtään miten vakavaa tää oli. Isä sano vaan, että "söisit lihaa", niin ku se olis ratkaissu kaiken. Äiti ei halunnu nähdä, että mä olin tosi sairas, vaikka mä asuin kesän kotona enkä päässy sängystä mihinkään. Mika hommas mulle sairaalapaikan, vaikka se oli ite toisella paikkakunnalla. Se vei mua lääkäristä toiseen. Ne anto aina uusia lääkkeitä, muttei niistä mitään apua ollu. Tehtiin kaikki kokeet. Ja sitte mä vielä tulin raskaaksi. Mä olin menossa pääkuvaukseen, kun tajuttiin, ettei sitä saa tehdä raskaana olevalle. Vaikka abortti oli jo sovittu... Katsoo sillankaiteelta alas. En mä haluakaan kuolla. En vielä. MIKA kaukaa Paula! Paula ottaa pyöränsä ja lähtee pois. Mika juoksee sillalle. MIKA Paula! Onko se siellä? Tuolla on joku musta läntti. Onko se se? Ei näe kunnolla... Voi helvetti jos se on hypänny. Missä sen pyörä on? Onko se tuolla. Ei sinne pääse katsomaankaan. Voi helvetin helvetti. KOHTAUS 9: RAUHA Paula nukkuu kotona. Mika tulee sisään uupuneena. MIKA Paula. Siinähän sä oot. Mä luulin oikeesti, että sä olit hypännyt. PAULA Tuu nukkumaan. MIKA Meidän pitää mennä sairaalaan. Sä söit niitä lääkkeitä. PAULA Nukutaan ensin. MIKA Ei helvetti saa säikyttää tolla tavalla. Mitä jos sä olisit hypänny? Mitä mä oisin sanonu sun äidille? PAULA Nuku säkin vähän. Mennään sitten juomaan hiiltä terveyskeskukseen. MIKA No nukutaan hetki. Mutta sitte mä soitan sulle taksin ja mennään yhdessä juomaan hiiltä. Jooko. PAULA Joo joo. (VÄLIAIKA) KOHTAUS 10: PSYKIATRILLA Mika ja Paula ovat psykiatrin vastaanotolla. MIKA Mä nyt tulin taas tänne. PSYKIATRI Ja tämä sopii sinulle Paula? PAULA Joo. MIKA Kun Paulan ongelmiin kuuluu se, että kun sillä menee hyvin, se ei halua tulla tänne ja kun sillä menee huonosti, niin se ei halua tulla tänne. PAULA No miksi mä haluaisin tulla tänne jos mulla menee hyvin? MIKA No mutku sulla enimmäkseen ei mee hyvin. Ja kun sulla ei mee hyvin, niin sä just tarvit psykiatria. Kyllä se katto pitää korjata vaikkei koko ajan sataiskaan. PAULA Musta tästä ei vaan oo mitään hyötyä. PSYKIATRI No mistä sitten on hyötyä? PAULA No en mä tiedä. Lääkkeistä on hyötyä. MIKA Sä oot jo ihan riippuvainen lääkkeistä... Mutku sä kerrot mullekin sellasia asioita, joilla on oikeesti merkitystä, niin sun pitäis kertoo ne kanssa sun psykiatrille. Varsinki sille. En mä voi olla mikään sun psykiatri. PSYKIATRI Siltäkö susta tuntuu Mika? MIKA Just. Mun pitäis varmaan lukea itteni psykiatriksi. Mikset sä voi kertoo niitä juttuja, mistä me ollaan puhuttu? PAULA Mä en halua puhua, enkä mä halua, että säkään puhut niistä. Musta tästä ei oo mitään hyötyä. Mä en jaksa raahautua tänne joka viikko kuunteleen kun te puhutte musta. MIKA Puhusit sitte itte itestäs. Tänäänkään et halunnu lähtä vaan mun piti pakottaa sut lähtemään. Nousee. Tää on aika turhauttavaa... Paula kerto mulle vuosi sen jälkeen, kun se tapahtui, että se oli raiskattu. Ja just samoihin aikoihin se sairastu masennukseen. Musta on helvetin tyhmää, ettei se voi kertoa sitä tuolle psykiatrilleen. Ja se on kieltäny muakin kertomasta. Ja mä oon niin tyhmä, etten kerro sitä sille. PAULA nousee Mä en halua sanoa sitä tuolle. Mitä se sille kuuluu? MIKA No kyllä se kuuluu. Se on sun psykiatri. Se vois olla aika olennainen tieto sun masennuksen kannalta. Sä voisit vaikka parantua. PAULA Sitä paitsi se oli sun syytä! Mä olin liftaamassa sun luokse, kun se sika raiskas mut. PSYKIATRI ... Ja onhan se tietenkin hyvä, että ylipäätään tulit käymään. Mutta ei tässä kyllä oikein päästä eteenpäinkään. Mutta uusitaan nyt nämä reseptit ja katsotaan sitten miten jatkossa toimitaan. Mitenkä, varataanko taas ensi viikolle aika? MIKA/PAULA Joo/Ei. PAULA Anna se resepti. Tänne mä en tuu enää ikinä. KOHTAUS 11: SIPSEJÄ MIKA ja PAULA ovat kotona. Mika lukee, Paula katsoo ulos. PAULA Mä haluan sipsejä. MIKA No senkun meet hakeen. Kulmakioski on vielä auki. PAULA No kyllä sä tiedät, etten mä voi lähtee minnekään. MIKA Tiedän. Ja tiedän, etten mäkään voi lähtee minnekään. PAULA Mä en pysty oleen yksin. MIKA Ja niinpä meillä on meidän jääkaappi tyhjä ja kelalaput viemättä postiin, että saatais jostain rahaa. Miten kauan me voidaan elää näin? Ei pystytä meneen minnekään, ei edes ruokakauppaan. PAULA Mä en pysty oleen yksin. Mä pelkään että mä sekoan tai tipun alas ikkunasta. MIKA Sun pitäs mennä taas sairaalaan. Mä en pysty hoitaan sua yksin. Enkä näin etten mä voi jättää sua hetkeksikään yksin. PAULA No katotaan. Mutta mä haluun sipsejä. MIKA No soita vaikka Piia kylään ja käske sen tuoda sipsejä. Mä voisin käydä sillä aikaa postilaatikolla. PAULA En mä kehtaa. Tännäkösenä. Mun pitäs meikata. Sitäpaitsi kulmakiska menee kiinni vartin päästä. Menisit sä käymään siellä. MIKA Ai nyt sä sitte voisitki olla yksin? Oisit aikasemmin sanonu, niin oisin käyny ostaan kaupasta jotain oikeeta ruokaa. PAULA Kauppa on niin kaukana. Mutta kiskalle ei oo ku kakskytä metriä. Sitäpaitsi mä voin nähdä sut ikkunasta kun sä meet sinne. Mulla ois turvallinen olo. MIKA No entä postilaatikko? PAULA Se on lkulman takana. Mä en näkis sua. Mennään sinne huomenna. Yhdessä. Mä skarppaan. MIKA Ää. Mullon tää kirja kesken. PAULA Sä voit ostaa itelles kaljaa samalla. MIKA En mä haluu juoda. Mä haluun lukee tän kirjan. Sä tiedät miten käy jos mä alan juoda. PAULA Mä voin antaa rahat. Osta sikspäkki itelles ja iso sipsipussi mulle. MIKA Ää... PAULA Mä voin ottaa sulta myöhemmin suihin. MIKA Millon? PAULA Huomenna. MIKA Ää, sä aina sanot noin. Ja sitte kun mä pyydän sua ottaan suihin, sä et halua ja sanot aina "huomenna". Eikä sitä huomista koskaan tuu. Mä oon helvetin kyllästyny siihen. PAULA Mä lupaan, että mä otan sulta suihin huomenna. Ja että me käydään viemässä ne kelalaput yhdessä postilaatikkoon. MIKA Mä voisin viedä ne nyt. PAULA Et sä voi jättää mua yksin. Postilaatikko on liian kaukana ja sitäpaitsi se on kulman takana. MIKA No perkele haetaan sitte niitä vitun sipsejä. Mutta jos sä et ota multa huomenna suihin, mä muistan sen ikuisesti. Sitäpaitsi sä oot mulle suihinoton jo ennestäänkin velkaa. PAULA Ai mistä? MIKA No siitä kun sä sait viedä sen hyllyn, mistä sä et tykänny, varastoon. Sä lupasit mulle suihinoton siitä, mutta eipä oo näkyny. PAULA No mä lupaan ottaa sulta huomenna suihin. MIKA Ja mä saan vetää lärvit tänään? PAULA Joo joo. Mika lähtee. Paula menee ikkunaan katsomaan tämän perään ja huiskuttaa tälle. Sitten hän hiipii lankapuhelimelle, joka on vessan oven vieressä. PAULA Repe moi. Mitä sä teet?... En mä mitään. Mika meni hakeen sipsejä kioskista... No nyt se jo tulee. Mä meen vessaan niin voidaan puhua rauhassa. Mika tulee takaisin sikspäkin ja sipsipussin kanssa. MIKA Kelle sä soitat? PAULA vessasta, ottaa sipsipussin Ei kun äiti soitti. MIKA Et kai taas soita sille vitun Repelle? Paula mumisee vessassa Repen kanssa puhelimessa. Mika alkaa juoda olutta. MIKA Siinä on taas yks Paula "ystävä". Mä alan vähitellen kyllästyä tähän juttuun. Se puhuu tuntikaupalla sen kanssa puhelimessa. Jauhaa paskaa ja puhelinlaskut on kauheita. Ja kun se on parempana, se taas pettää mua sen kanssa, vaikka se myöntääkin sen vasta puolen vuoden päästä. Ja mä oon niin vitun tyhmä, etten tajua taaskaan mistään mitään. Ekaksi se petti mua yhden kanttorin kanssa, joka oli sille "vaan kaveri". Se sai siltä taudin mutta onnistu viilaan mua silmään sillä että oli muka saanut sen saunasta. Mä hölmö uskoin... Sitte se petti mua sen Tonin kanssa. Sekin oli "vaan kaveri". Nyt on vuorossa tää Repe. Menee puhelimen luo ja painaa puhelun kiinni. Lopeta jo se vitun juoruilu! PAULA Katkasiks sä tän puhelun? Tiijätsä Repe on vaan mun hyvä kaveri. Sitäpaitsi se seurustelee. MIKA Niin, sun kanssa puhelimessa joka päivä monta tuntia! PAULA Älä viitti olla lapsellinen. Sillä on tosi kaunis tyttöystävä. Mä soitan sille takasin. Juo sä nyt sitä kaljaas. Soittaa. No moi... Ei ku Mika katkas sen. Se on ihan tyhmä... Niin just! Mä sanoin sen sille. Paulan puhelu muuttuu taas vessamuminaksi. Mika juo lisää olutta nojatuolissa istuen.Vihdoin Paula lopettaa puhelun ja tulee juopuneen Mikan luo tyhjä sipsipussi kädessään. PAULA Oonko mä susta tyhmä? MIKA Ai miten niin, miksi sä kysyt sitä taas? PAULA Ei ku oonko mä susta oikeesti tyhmä? MIKA Siis oikeesti? PAULA Niin. MIKA Haluutsä rehellisen vastauksen? PAULA No joo. MIKA Musta sä oot maailman viisain ja ovelin ja laskelmoivin ja... mitä kaikkee, manipuloivin, huora. PAULA Etkö sä tykkääki huorista? MIKA Joo. Sellasista, jotka antaa pillua. Mistä tuliki mieleen. Miten ois pikku pikapano? PAULA En mä jaksa. Ja sä oot kännissä. MIKA Ihan vaan nopee. Me ei olla naitu niin pitkään, ettei mulla kauaa mee. Hei. Mä hain sulle sipsejäki. Tuu tähän, otetaan tässä vaan näin. Paula tulee vastahakoisesti Mikan päälle. Mika tulee nopeasti. PAULA Se oli kyllä lännen nopein. Ei sulla tuu koskaan tässä asennossa... MIKA Mitä mä sanoin. Miksei me koskaan paneskella niinku ennen? Alussa me naitiin joka päivä ja sä otit multa koko ajan suihin ja laitoit kaikkee kivaa päälle ja... PAULA Emmä tiedä. No, koita laittaa telkkari kiinni ennenku sammut. Mä meen vielä soittaan Repelle. KOHTAUS 12: ANOPPI TULEE KYLÄÄN ANOPPI tulee kylään kahden ison kauppakassin kanssa. ANOPPI Täältä tullaan, terve terve. Mitä kuuluu? Onko teillä riittäny ruokaa? Mää toin nää kaks kassia. PAULA Äiti, musta on älytöntä, että sä raahaat noita kasseja puoli Suomee. Antasit rahaa. ANOPPI Nii niin. Ja mitä sää sillä tekisit? Kapakkaan laittasit. Saisit olla kiitollinen. Puretaanko nää nyt vai vienkö takasi? PAULA No puretaan... Hei äiti. Mä en syö lihaa. ANOPPI No se onki Mikalle. Isäs sanoo aina, että söisit lihaa. Siitä ne Paulan ongelmat johtuu. PAULA Mä oon kuullu tuon jo tuhat kertaa. ANOPPI Nii niin. Mitä touhotuksia. Sama kuin tuo renkaas. Kun mää olin nuori niin ei ollu tollasia. Syötiin lihaa eikä vouhotettu eikä otettu tatuointeja. Ja tyytyväisiä oltiin. PAULA Mä en jaksa tätä. ANOPPI Ja tässä on tämmöstä viiniäki pullo. Pitäs olla hienoo. Haluakko Mika maistaa? PAULA No ei kai nyt päivällä? ANOPPI Sulle en tarjookkaan. Tää on vaan Mikalle. Sää oot niin fiksu. Saisit olla Paula ylpiä. MIKA saa lasillisen eteensä Kiitos. ANOPPI No. Mitä se nyt olikaan mitä sää Mika opiskelitkaan? MIKA Filosofiaa ja sosiologiaa. ANOPPI Sehän on hienoa. En ees tiijä mitä ne tarkottaa. Saisit olla Paula tyytyväinen kun sait näin fiksun miehen. Mutta ei, tuo vaan makaa päivät pitkät. PAULA Älä äiti viitti. ANOPPI No, miksi siitä valmistuu? MIKA Ai miten niin? ANOPPI No niinku mihin se pätevöittää? Mikä susta tulee isona? MIKA Ää. En mä tiedä. Kai sitä vois olla jossain virastossa töissä. En mä oikeestaan tiedä. Ei kai se pätevöitä mihinkään. Ihan turhaa touhua. ANOPPI No mitä te sitten oikeestaan teette siellä yliopistolla? MIKA No kaikkee... Musta tuntuu, että se on oikeestaan vaan sitä, että opitaan lukemaan... PAULA Mä opin lukemaan jo alle kymmenvuotiaana! ANOPPI Älä nyt. Mitä sääkin muka luet? Aku Ankkaa? MIKA ... Että oppii lukemaan sitä akateemista tekstiä. Ne kaikki sivistyssanat. En mä tiedä. ANOPPI Sivistyssanoja ja kaikkee. Se on hienoo. Ja sulla on niin hyvät hampaatki. Saisit olla ylpiä Paula. PAULA Älä viitti. ANOPPI Viitti ja viitti. Millon oot viimeksi siivonnu? Sanoin ukolle, ettei se meijän likka oo varmasti taaskaan siivonnu. PAULA Mä en oo mikään siivooja niinku sä. ANOPPI Ukko ei suostunu lyömään vetoa kun oli itekki varma ettet oo siivonnu. Ei meijän likka. Se vaan makaa päivät kun Mika on ahkerana ja opiskelee. PAULA Tietäsit vaan. ANOPPI Mitä tietämistä siinä on? Et oo ansainnu noin hienoo miestä. Peruskoulusta hyvä että läpi pääsit. Ja ookko sää tehny ruokaakaan? Mää toin näitä pasteijoita. Ite tein. Millon oot ite leiponu? PAULA Nää ois helppo lämmittää, jos ois mikro. ANOPPI Niin se ukkoki sano. Katteli tarjouksesta sellasta mikroaaltouunia. PAULA Sellanen ois hyvä, vai mitä Mika? ANOPPI Mutta minä sanoin, että mitä jos Paula saa sellasen, mitä sitte? Ei opi ikinä kokkaamaan. Ostaa vaan mikropitsoja kaupasta ja lämmittää niitä. Kyllä sitä naisen pitää oppia tekeen ruokaa. PAULA Mika tekee meillä ruokaa. ANOPPI Niin niin. Ja varmaan hyvää ruokaa teetki. MIKA Mä tykkään tehdä ruokaa. ANOPPI Mutta ei tää meijän likka. Mitä siitäki tullee? PAULA Pälä. ANOPPI Pälä pälä! Pälä pälä pälä pälä. PAULA Pälä pälä... Paulan ja Anopin riitely muuttuu "Pälä päläksi". Vähitelleen "Pälä pälä" muuttuu äänettömäksi ja hidastetuksi riitelyksi ja Mika nousee etualalle. MIKA Sillä hetkellä mä tajusin jotain olennaista. Tai siis tajusin, etten tajunnut mitään. En ymmärtänyt, miksi ihmiset olivat toistensa kanssa, saivat lapsia ja jatkoivat tätä naurettavaa touhua. En ymmärtänyt, miten maailma toimi, miten ihmiset saivat toimeentulonsa ja miten tavarat liikkuivat maailman ääriin. Ja mä tajusin, että sen takia mä joutuisin kuolemaan yksinäisenä. Me ja Paula erotaan vasta kolmen vuoden päästä, vaikka meidän ois pitänyt erota jo kaksi vuotta sitten. Mä kulutan elämäni parhaat vuodet alkoholisoituneena ja väärässä suhteessa. Eikä se hyvä, mitä mä Paulalle tein, palaa koskaan mulle hyvänä. Paula pettää mua aina kun se on parempana ja lopulta se jättää mut yhden tällaisen panon takia. Mua ei voisi siinä vaiheessa oikeastaan vähempää kiinnostaa. Jännä juttu on se, että kun me erotaan, Paula parantuu. Se pääsee lääkekoukustaan ja saa lapsen... Ja ainoo asia mikä mulle on varmaa on se, että mä joudun pettymään ihmisiin yhä uudestaan. Mä varon rakastumasta kehenkään, mutta kun niin käy, mä joudun aina pettymään, ja vajoan yhä syvemmälle masennukseen. Mä sairastun. Ja kun mä pyydän apua niiltä, joita mä luulen harvoiksi ystävikseni, ne eivät auta vaan jättää mut yksin. Yksi rehellisimmistä tutuistani sanoo ennen kuin se katoaa elämästäni: Mika, eihän me koskaan oltukaan ystäviä. Ja mä kuolen alkoholisoituneena, masentuneena ja yksinäisenä. Ja huomaamatta. Kukaan ei kaipaa mua ja mun ruumis löytyy vasta kun se alkaa haista. LOPPU