TEESEJÄ 2 (1996)
• Ihmisen ylivoimainen vihollinen on halu. Ihmisen pahin vihollinen on järki. Ihmisen paras vihollinen on toivo.
• Ihmiset lyövät päänsä seinään joka päivä. Siitä huolimatta he eivät herää, vaan pikemminkin satuttavat itsensä. Lopulta he toivovat, ettei niin enää kävisi ja turruttavat pelkän mukavuuden vuoksi päänsä kypärällä.
• Vaikka mitään ei enää tapahdu, saamme lukea niistä joka päivä sanomalehdistä, katsella TV:stä, ajelehtia tiedon valtaväylillä: tukehtua tapahtumien valtavaan vyöryyn. Vain vallankumous uskoo enää, että jotain voisi tapahtua - se itse. Minä olen vallankumous. Minä olen naiivi.
• Historiassa on osoitettavissa vaihe, jolloin markkinat eivät enää pystyneet vastaamaan tiedon kysyntään. Tämän takia kapinalliset alkoivat tuottaa tietoa, josta tuli tulevaisuuden nostalgiaa menneen nostalgian sijaan. Missä on tämän hetken nostalgia? Tuolla jossain, josta sitä voi katsella kaukaa. Ylituotanto tiedon alalla aiheutti sen, että todellisuus lakkasi olemasta ja tilalle tuli ekstaasi.
• Elämä on toisaalla, mutta sinne pääsee taksilla. Jos on varaa. (Liberalistinen unelma).
• (Historiallinen kuvakokoelma helvetillisen vallankumouksen kunniaksi): Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen tai ihminen loi jumalan omaksi kuvakseen. Jumala on keinotekoinen kuva itsestään. Jumala loi paratiisin lupaukseksi ihmisille helvetin pelotukseksi. Paratiisi on ihmisen luoma kuva heidän toiveistaan, helvetti heidän peloistaan. Paratiisi on kuva televisiossa. Televisio on paratiisi ja helvetti samassa turvallisessa paketissa. Jumalakin vierailee siellä toisinaan. Kuvan ikuinen paluu tarkoittaa sitä, että kaikki eikä mikään ole ikuista.
• Me emme enää koskaan voi tietää mitä oli ennen sen katoamista kuvan valmistuttua, paitsi retusoimalla kuvan esittämään alkuperäistä jota ei koskaan ollut. Hollywood on monopolisoinut 'historian', josta on tullut todellisempaa kuin koskaan aikaisemmin, mutta tylsää. Nyt historiaa ei enää ole jos sitä koskaan on ollutkaan. Ei mitään syytä huutaa. Kuvasta on tullut todellisuuden vartija. Olemme palanneet luolaan, josta voi päästä silloin tällöin lomalle Disneylandiin.
• Lanttu, herneet, sipuli ja paprika olisi kiellettävä. Nämä aiheuttavat piereskelyä julkisilla paikoilla, mikä on suotavaa.
• Isännät ovat tuhonneet orjat ja siten oman valtansa. Nyt he ovat voimakkaampia kuin koskaan: ei vieraantumista, ei luokkataistelua, vain ekstaasia joka on kaikkialla, kaikkein kurjimmassakin sanomalehdessä.
• Orjat ovat tuhonneet isäntänsä ja vapauttaneet itsensä. Nyt he ovat kahlehditumpia kuin koskaan: ei ketään jota vastustaa, ei tarkoitusta kapinalla, vain ekstaasia joka on kaikkialla, kaikkein parhaassa meistä.
• Joulunaikaan joulutonttu tuli luokseni televisiossa. "Minä olen tehty nähtäväksi, en katsottavaksi; ajateltavaksi, en mietittäväksi; koskettavaksikin, en kosketeltavaksi; ja jopa nussittavaksi, en rakasteltavaksi", se sanoi Marilyn Monroe -äänellään ja jatkoi: "Tässä olen. Ota tilaisuudesta kiinni, poika ja tee minulle mitä tahdot, mutta kiirehdi, sillä minä en voi olla luonasi pitkään."
• Suvaitsevaisen vallankumouksellisen vilpitön tunnustus: Minä vastustan kaikkea (paitsi sitä joka ei ole mitään vastaan). Minä en vastusta mitään. Minä kannatan kaikkea (paitsi sitä mikä ei kannata mitään). Minä en kannata mitään. Minä inhoan kaikkea (paitsi sitä mikä ei inhoa mitään). Minä en inhoa mitään. Minä suvaitsen kaiken (paitsi sen joka ei suvaitse mitään). Minä en suvaitse mitään.
• Ympäristönsuojelu - kehitystä kohti kestävämpää kapitalismia. Teoria on utopia. Ympäristönsuojelu on myytti täydellisestä kapitalismista. Ei "kuluta harkiten", vaan "kuluta enemmän!" Tuhotaan maapallo vallankumousta odotellessa! Ei mitään luonnonmukaisia tuotteita, vaan niitä joihin on käytetty eniten myrkkyjä. Osallistutaan vastavallankumoukseen jo ennen vallankumousta. Lyö vetoa voittajan puolesta.
• Ainoa tehokas mielenosoitus on sellainen, joka ei vastusta mitään, ei kannata mitään ja jonka kylteissä ei lue mitään. Älä sano mitään, älä tarkoita mitään, älä esitä mitään, älä osallistu - ja olet vaaraksi yhteiskunnalle. Pelastus on tylsyydessä ja hyödyttömissä kulutustavaroissa. Sinetöi tylsyys suuremmalla tylsyydellä ja saavutat ekstaasin!
• Jossain kielessä locos tarkoittaa järkeä, jossain hullua. Vain hullut ja filosofit uivat vastavirtaan. Kaikki ihmiset haluavat olla etuoikeutettuja. Kapina on etuoikeutuksen etujoukkoa, avantgardea. Ehkä me siksi pidämme hulluja onnellisimpina meistä? Kapina on parasta huumetta.
• Hyödyttömin tavara menee parhaiten kaupaksi: ilma. Tyhjät sanat ovat viettelevimmät: hiljaisuus. Kuka typerys sanoi, ettei auringonvalosta laskuteta? Jätteet ja roska ovat tämän päivän kuumimmat myyntiartikkelit (luin tämän lehdestä). Poissa muodista on se asia, jota ei koskaan ollutkaan: vastarinta. Jokapäiväinen elämä on jatkuvaa itsemurhaa. Et ole yksin haaveillessasi paratiisista, jossa kaikki, jopa huorat, ovat ilmaisia ja kaikkea on paljon, jossa aika ei lopu koskaan ja lobotomia varmistaa onnellisuuden.
• Mitä ovat parhaatkaan aseet ilman liipaisinta? Ne ovat kuvauksia, jotka on suunnattu kaikille eikä kellekään. Ydinsota, jota ei koskaan käyty, tapahtuu jatkuvasti ja on todellisempi kuin käyty ydinsota. Se on vallan ydin. Palvokaamme Pommia, jotta se ei rankaisisi meitä.
• Totuus on saatu kiinni, pantu kahleisiin ja ammuttu. Nyt se ei voi enää vahingoittaa meitä. Nyt voimme pohtia sitä, olivatko totuuden kiinnisaantiin johtaneet tapahtumat mielenkiintoisempia kuin ne, jotka johtivat sen syntymään?
• Niin kuin massat ovat voimakkaita hiljaisuudessaan ja kuvat valheessaan, kapinalliset ovat voimattomia äänekkyydessään ja filosofit viisaudessaan. Kaiken yli viisi vuotta vanhan kirjallisuuden lukeminen on turhaa. Sitä, mistä ei puhuta, ei ole. Minä en ole.
• Olen saanut niin paljon niin helposti ja haluan lisää. Voitte sanoa ja tehdä mitä haluatte, koska millään ei ole merkitystä. Ajatus on virus päästettynä irti maailmaan, jossa kaikilla on AIDS. Hyvä terveys estää solujen luovan toiminnan. Hanki syöpä ja anna ruumiisi olla luova, koska et voi olla sitä itse. Vallankumoukset onnistuvat aina vahvistamaan vallitsevaa järjestystä. Älkää tehkö niin kuin minä sanon, vaan niin kuin minä teen. Jos ihmiset eivät välitä mistään, eikö sitä pitäisi käyttää hyväksi?
• Nykymaailman selviytymisopas: Jos et voi kestää apaattisuutta, tapa itsesi. Lääke apaattisuuteen on televisio, josta voit katsoa elämääsi, joka on paljon mielenkiintoisempi kuin omasi. Tämä on itsemurha ja hiljaisuus. Kulutus on itsemurha, joka on välttämätöntä meille kaikille. Second-hand-elämä on ainoaa todellista elämää. Seikkailu on kuollut. Eläköön televisio, josta sitä voi katsella!
• Minkä elämäntyylin tänään valitsisin? Voit valita vapaasti: on kapinoijaa, kulttuuri-ihmistä, keskivertoihmistä, intohimomurhaajaa, työläistä, pomoa, yhden asian ajajaa, maailmanparantajaa, älykköä, typerystä ja narkkaria. Kierrätys on päivän sana: kaikki mahdolliset elämäntyylit on pantu pakettiin ja myyty takaisin kuluttajille. Pelastus on tässä elämässä, ei kuolemanjälkeisessä! Sen hinta vain nousee joka päivä. Voi meitä köyhiä.
• Oletko ajatellut koskaan uraa vallankumouksessa? Meiltä löytyy monia valmispaketteja, joista voit valita itsellesi sopivan. Tänään on tarjouksessa postmoderni kapinoitsija, joka ei hyväksy mitään, vastustaa kaikkea ja juo koreittain Heinekenia. Pakettiin sisältyy sponsorisopimus olutfirman ja maihinnousukenkien valmistajan kanssa sekä lippu Roskilden festivaaleille majoituksineen ja aamiaisineen. Kaupan päälle tietysti tarvittavat rintamerkit, T-paidat sekä tukanleikkuu. Tarjous voimassa vain tänään. Toimi nopeasti, huomenna on jo myöhäistä! (Pakettiin ei sisälly lentolippuja)
• Joskus kerran meidän piti tehdä töitä selviytyäksemme. Nyt meidän täytyy kuluttaa tuon työn tuloksia, hyödyttömiä tavaroita, jotta kuolisimme. En voi elää ilman X-shampoota. Kulutus on välttämätöntä, ei purjehdus. Elämä lyhyt, kuolema pitkä. Voin valita mitä tahansa, paitsi valinnanvapautta. Kaupoissa on kaikkea paitsi sitä mitä minä tarvitsen. Jokainen X-shampoo on shampoo, joka tekee kaikki muut shampoot tarpeettomiksi, ennen kuin ilmestyy shampoo-Y, joka tekee kaikki muut shampoot tarpeettomiksi, ennen kuin... Lupaukset täytetään ja rikotaan joka päivä, eikä kukaan muista enää eilisiä lupauksia, sillä heillä on kiire hankkia itselleen Z-shampoo. Absurdiudestakin on tullut kauppatavara: antiikin forumit ovat nousseet jokaiseen kaupunkiin. Kulttuurimme luvattu maa on aina uusi, täydellinen tavara, jota ei koskaan saavuteta kuin joka päivä. Tämän päivän profeetat osaavat ennustaa huomisen kauppatavarat. Ainoa asia, mitä tässä maailmassa enää tarvitsee mainostaa, on suuret lupaukset. Kuka hullu paitsi me kaikki uskomme näihin lupauksiin?
• Helleloma auringossa! Kulje turistina katselemassa väärennettyjä nähtävyyksiä, jotka ovat parempia kuin alkuperäiset. Koe muoviakropolis tai sementti-stonehenge, seikkaile Pariisin metron kummitusjunassa. Katsele ihmisiä, jotka vuorollaan tulevat tuijottamaan sinua sinun kotiisi. Koe massojen hiljainen taide ostoskeskuksissa ja toreilla. Koe ihania hetkiä muiden ihmisten kärsimyksistä. Halvalla! Se maksaa vain elämäsi.
• Kuluttaminen on runoutta, johon kaikki osallistuvat. Vain kuluttaminen, ja ainoastaan kuluttaminen, on elämän luoja. Jumala loi meille maailman, jotta voisimme kuluttaa sitä. Me emme halua onnea, me haluamme rahaa. Yksinkertaisin kuluttamisen muoto on mennä kadulle pistoolin kanssa ja ampua silmittömästi väkijoukkoon. Luovuus ja konepistooli on pettämätön yhdistelmä. Onko todella muka tärkeämpää ymmärtää paremmin taidetta kuin katuja? Taide on kuollut. Onko sinullakin ruumis suussasi? Päästä se huutona maailmaan, jonne se katoaa kuin originelli ajatus.
• Jokapäiväisestä elämästämme (24 tuntia hukkaanheitettyä aikaa) puuttuu elämä, ja siksi me pidämme siitä, että meille kerrotaan mitä me tarvimme ja mitä olemme. Se, jota ei ole, ei voi päättääkään itse. Meidät on kolonisoitu, murhattu ja herätetty zombiena eloon, jotta voisimme palvella isäntiämme ja olla heille elämämme velkaa. Voit ehkä joskus pettää heitä, mutta tulet aina petetyksi. Mukautuvuus on virallinen elämäntyyli. Me olemme yksilöiden vastakohtia: elämme lainatulla ajalla, puhumme lainatulla kielellä (sanat tekevät myyräntyötä meitä vastaan) ja uhraamme elämämme velan takaisinmaksuun. Kaikki mitä teemme, olemme nähneet jo lukemattomia kertoja televisiosta. Näin kaikkein intiimeimmästäkin hetkestämme, kuten rakkaudesta, tulee pelkästään noloa. Elämää ei ole ilman kameraa. Olen televisiossa - siis olen. Olen mainoksessa - olen herrarotua.
• Leikin raunioilla. Leikin juuri nyt ja tässä. Tule mukaan leikkimään, se on ainoa toivosi. Kaikki valta mielikuvitukselle! Viedään surrealismi takaisin kaduille. Varasta takaisin onnesi.
• Kritiikki on aina paremmin tietämistä. Filosofia on vastaanväittämistä sellaisille henkilöille, jotka eivät voi itse väittää vastaan. Se on mullan lastaamista jo haudattujen päälle, jossa tieteen kasautumismalli tapahtuu kirjaimellisesti. Filosofi on haudankaivaja, joka tuottaa omat haudankaivajansa: tässä mielessä me kaikki olemme filosofeja, hyvien aikomusten hautausmaalla.
• Mistä ei voi puhua, se täytyy banalisoida. Tätä tekee kirjallisuus yrittäessään sanoa sanomattoman ja elokuva esittäessään esittämättömän. Taide etsii aina uusia ruumiita raiskattavaksi. Totta on vain se mistä ei voi puhua, eli ei-mikään ja kaikki. Kun puhut siitä, päästät ruumiita suustasi.
• Nämä lauseet markkinoivat tyytymättömyyttäT. Vallankumous on tämän päivän uskonto. Sen ei tarvitse olla parempi kuin nykyisyyden.
• Kaikki samanlaisia, kaikki eriarvoisia. Älkää tehkö niin kuin minä sanon, vaan tehkää niin kuin minä teen! Yhtä valetta. Jotkut väittävät, ettei ole moraalisia totuuksia. Heidän mielestään jokainen päättää itse mitä tekee. Toiset väittävät, että totuus on olemassa, ja että arkiajattelussamme uskomme niihin. Arkiajattelussa ihmiset todella uskovat niin, mutta teoissa he ovat edellisellä kannalla. Älkää siis tehkö, niin kuin tiedätte olevan oikein, vaan tehkää niin kuin teitä huvittaa!
• Sanotaan, että totta on se, mitä voi lähestyä mistä tahansa näkökulmasta. Värit eivät ole totta, koska me koemme ne eri tavalla kuin sokeat tai eläimet. Muoto on totta, koska se ei riipu tarkastelijasta. Kuitenkin aina tulee joku, joka pääsee maailman ulkopuolelle ja keikauttaa sieltä kaiken päälaelleen. Tiede on maailma ilman ihmistä. Absoluuttinen maailmanselitys on Pommi; se on se Arkimedeen piste, josta maailman voi kammeta paikaltaan! Ihmiskunnan päättävä elin on tiede, mutta toimeenpaneva poliitikko. Heidän saamattomuudestaan meidän täytyy kiittää/kirota sitä, että olemme täällä vielä.
• Tiedemies pyrkii Jumalaksi, jotta hän voisi selittää maailman ilman inhimillisiä ennakkoluuloja ja epätarkkuuksia. Ateisti siis haluaa kieltää myös tiedemiehen.
• Jos ennen kaiken kritiikin edellytys oli uskonnon kritiikki ja sitten spektaakkelin kritiikki, ei kritiikki enää ole mahdollista. Eihän naurettavaa farssia voi kritisoida, jos se onnistuu tehtävässään!
• Auta poliisia, ilmianna itsesi! Rikos on elämä, rangaistus kuolema. Lieventäviä asianhaaroja ei ole (kuin että myös tuomari on syyllistynyt tähän kammottavaan rikokseen, minkä takia hän ei voi ottaa huomioon sitä: silloinhan hänen pitäisi tuomita myös itsensä). Erityisen raskauttavaksi oikeus toteaa osallisuutesi saastumiseen, nälänhätiin ja kärsimyksiin. Lisäksi tuomitun kerrotaan syyllistyneen lasten hankintaan, turismiin, lemmikkieläinten pitoon, paskanpuhumiseen sekä latteuksiin. Tuomio pannaan täytäntöön myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana. (Pöytäkirjoista käy ilmi, että tuomittu on anonut lykkäystä).
• Missä on tämän päivän dada ja vallankumouksellinen ironia? Kaikki ovat niin kuolettavan yksimielisiä asioista: yhteiskunta on paha, kapitalismi on paha, luonnonsuojelu hyvä, kapina hyvä! Tarvitsemme toisinajattelijoita, jotka osoittaisivat mikä on vialla tässä kuviossa. Anarkisti on aina vainoharhainen, mutta liian vähän. Nuo asiat, joita hän kannattaa, ovat myös hänen vastustamansa yhteiskunnan tuote; sen antamia vaihtoehtoja. Missä on omaehtoisuus ja vapaus? Tuolla jossain, anarkistisessa yhteiskunnassako?
• Jos uskonto onnistui valtaamaan itselleen yhden viikonpäivän, sunnuntain, on kapitalismi onnistunut saamaan niistä peräti viisi, maanantaista perjantaihin. Ja televisio on vallannut illat. Mitä meille jää? Lauantaiaamun krapula, saunakalja ja tappelu nakkikioskilla. Ei ihme, että olemme niin onnettomia: vain yksi seitsämäsosa elämästämme kuuluu meille, ja sekin on täynnä kliseitä; annettuja tilanteita, ja onnettomuutta. Olemme pääsemässä eroon uskonnosta, seuraavaksi meidän pitäisi päästä eroon työstä ja TV:stä!
• Televisiossa luonto näyttää luonnollisemmalta, viisas viisaammalta, tyhmä tyhmemmältä, spektaakkeli spektaakkelimaisemmalta, kapina kapinallisemmalta - kaikki mielenkiintoisemmalta kuin 'luonnossa'. Ei ole siis ihme, että katsomme niin paljon televisiota ja tunnemme hurmiota, jos kotitalomme näkyy televisiossa tai röyhistämme rintaamme, jos olemme siellä itse. Naurettavuus kun muuttuu naurettavammaksi ja ikävyys ikävemmäksi, ja tunnemme todella olevamme olemassa, kun joku näyttää meille, kuinka naurettavia ja ikäviä tosiaan olemme.
• Kun näyttelijät tuntuvat viisailta toistaessaan kirjailijoiden sanoja ja filosofit toistaessaan aikaisempien filosofien ajatuksia, eikö ole luonnollista, että 'tavalliset' ihmiset tuntuvat tyhmiltä toistaessaan sitä, mitä televisiossa sanotaan? Massa = ihmiset, jotka puhuvat päivän puheenaiheista.
• Pelastus on tämän päivän bisnes. Hirvittääkö kamala maailma ja onnettomat ihmiset? Perusta uskonto ja tee bisnestä muiden ihmisten kärsimyksestä. Vapaaehtoistyöntekijöitä on runsaasti saatavilla - maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat niin onnettomia, että haluavat pelastaa kaikki muut. Varo vain, ettet sano tätä heille ääneen, ja tie rikkauksiin on avoinna.
• Mitä minun pitäisi välittää muiden kärsimyksestä? Minä tarvitsen sitä. Taide todisti ensimmäisenä, että sympatiaa voi tuntea myös pahaa kohtaan. Jopa filosofikin on huomannut, ettei ihminen aina tee sitä, minkä tietää olevan oikein. Sympatia on vanhentunut sana, jota joskus saatettiin käyttää välinpitämättömyyttä vastaan. Aristoteles puhui jo yli kaksituhatta vuotta sitten tästä 'sympatiasta', jonka jälkeen koemme puhdistautumisen tunteen. Ihmisen siis täytyy nähdä kärsimystä, kuolemaa ja pahuutta kokeakseen itse elävänsä. Ihminen haluaa lisää kurjuutta ja väkivaltaa, ei vähemmän. Tämä on sekä kapitalismin että vallankumouksen nousu ja tuho. Tarvitsemme lisää vaihtoehtoja.
• Sanotaan, että antiikin kreikkalaiset uhrasivat yksityisen vapautensa vapauteen olla mukana päätöksenteossa, ja että moderni ihminen pitää politiikkaa oman yksityisen onnensa saavuttamisen välineenä. Minä sanon, että demokratiassa ihminen uhraa sekä omat mieltymyksensä että oikeutensa osallistua päätöksentekoon ja saa tilalle vaimon, koiran, kaksi lasta, omakotitalon, television, auton ja mökin järven rannalta.
• Niiden huumeidenvastustajien, joiden mielestä elämä on parasta huumetta, pitäisi johdonmukaisuuden vuoksi kieltää siis itse elämä!
• Jos jokin kirja on suomennettu ja sen on julkaissut jokin suuri kustannusyhtiö, siinä ei (erittäin todennäköisesti) sanota mitään tärkeää.
• Filosofisen tekstin väärinymmärtämisessä on sitä charmia, jota filosofiasta niin puuttuu. Filosofisen teorian tulee olla yksinkertainen ja konservatiivinen, jotta se voi pitää sisällään vallitsevat uskomukset. Väärinymmärrys perustuu luonnolliselle epäkorrektiudelle, joka ei ole minkään ideologian sanelemaa.
• Totuus riippuu näkökulmasta ja sen täytyy olla mahdollinen kaikille, ei vain Jumalalle tai tiedemiehelle. Totuuden kieli ei ole pelkästään englanti, vaan kaikki maailman kielet. Totuudella on aina avoimien ovien päivä!
• Tunnen vetoa hyvään, mutta viehätyn enemmän vetoa pahasta. Pidän kauniista, mutta rakastan rumaa. Sivilisaatio on loistava, mutta rauniot ovat tavoiteltavampia. Haluan hyvää, mutta teen pahaa. Rakastan monia asioita, mutta vihaan useimpia.
• Houkutus tulee ensimmäisenä, moraali kaukana perässä toisena. Jos haluamme muuttaa jotakin, ei meidän pidä vedota moraaliin, vaan asettaa oikeanlaisia houkutuksia.
• Utilitarismi on teoria mahdollisimman suuresta onnesta mahdollisimman monelle. Tämä on kammottavinta ja latteinta, mitä moraaliteoreetikot ovat koskaan saaneet aikaan. Se mahdollistaa ihmisten loputtoman hyväksikäytön 'yleisen hyvän' perusteella; se ei kysele, haluatko työskennellä sen hyväksi; se laillistaa valehtelun, sodan, kidutuksen ja petoksen 'yleisen hyvän' puolesta. Utilitarismi on asioiden salainen järjestys: ei olekaan ihme, että utilitaristit haluavat kieltää utilitarismin ja esiintyvät valepuvussa; kuten egoisteille on hyötyä siitä, että maailmassa on mahdollisimman vähän egoisteja, utilitaristille on eduksi esiintyä valepuvussa. Yleinen hyvä on sama kuin egoistin hyvä: siitä pääsevät hyötymään vain harvat ja valitut.
• Säädyllisyys ja moraali edellyttävät, että tärkeitä päätöksiä tehdessämme meidän tulisi ikään kuin astua ulos itsestämme ja tarkastella asioita, tekoja ja niiden seurauksia ulkopuolisen silmin. Mitä tapahtuu, jos teen niin tai näin? Mitä siitä seuraa yleiselle hyvälle, valtiolle, läheisille, Jumalan asialle, isänmaalle jne. Mutta miksi meidän pitäisi ottaa nämä asiat huomioon, kun poliitikot, papit ja muut päättäjätkään eivät ajattele koskaan asioita meidän - minun - kannaltani? Miten pystyn astumaan ulos itsestäni; intohimoistani ja toiveistani asian suhteen? Minä tiedän paremmin kuin muut, mikä on minulle hyvästä, eikä kukaan muu sitä tiedä, ja jos vaikka tietäisikin, ei siitä välittäisi. Minä en voi olla puolueeton niissä asioissa, jotka koskevat itseäni. Minä en suostu uhrattavaksi yleisen minän hyväksi!
• Kun ihminen on onneton, hän muistelee mennyttä onnea. Kun ihmisen elämässä ei tapahdu mitään, hän muistelee menneitä tapahtumia. Kun ihminen elää, hän kaipaa kuolemaa. Kun ihminen kuvittelee kuoleman, hän toivoo että sen jälkeen olisi elämää. Milloin tästä oravanpyörästä pääsee pois?
• Mitä tekisi nykyihminen, jos hänen täytyisi valita kuolemansairaan leskiäitinsä ja Ranskan vastarintaliikkeen välillä? Hän lähtisi pois ja jättäisi kaiken television tähden.
• Tässä maailmassa on enemmistö vähemmistönä, joka joutuu uhrautumaan yhteiselle hyvälle, josta hyötyvät vain harvat. Enemmistö on joutunut siihen asemaan, joka ennen oli naisen kohtalo: hän joutui elämään maailmassa, jonka ehdot ja mahdollisuudet oli tehty sopimaan miehille. Kun enemmistö joutuu suorittamaan tarkoituksetonta jokapäiväistä rutiinia, vähemmistö, joka on laadullinen enemmistö, suorittaa tehtäviään kulttuuristen arvojen palveluksessa.
• Kirjat ovat henkisiä liikennevaloja, jotka tasapäistävät lukijansa ajatukset samalle tasolle. Voimmeko tulla toimeen ilman niitä?
• Terrorin ja vastarinnan tulisi pyrkiä ulottamaan valvonta ja kontrolli kaikille elämän alueille. Eikö kadullasi ole vielä valvontakameroita? Sabotoi aluetta säännöllisesti, kunnes kamerat ilmestyvät sinne. Kun vallitseva systeemi tekee vieraantumisen mukavaksi, vastarinnan tulisi tehdä siitä sietämätöntä. Kun systeemi ei kestä kriittistä tarkastelua, vastarinnan on oltava katastrofaalista.
• Mikä on tämä maa, jossa ihmiset eivät puhu ja jossa on samalla maailman eniten känynyköitä? Matkapuhelin on täydellinen ei-kommunikaation väline, kuten kaikki muutkin merkittävät keksinnöt kielestä televisioon, joiden tarkoituksena on ollut tehdä viestintä uudelleen mahdolliseksi .
• Mikä on tämä maailma, jossa räikeimmän diktatuurin virallinen nimi on 'demokraattinen kansantasavalta'? 'Vapaa' maailma ei ole vapaa eikä 'kommunistisissa' maissa eletty kommunismissa. Sanat ovat täydellisen valheen lähde, ja ihminen, joka on ainoa puhuva olento tällä planeetalla, on valheen ruumiillistuma. Maailmassa, jossa ajattelu toimii sanoilla ja jossa puhe on valhetta, täytyy tekojen ottaa filosofian paikka.
• Minä en neuvo, minä neuvottelen. Minä en suutu, minä suukottelen. Minä en rakasta, minä rakastelen.
• Jos ihmiset todella ihailevat käytännössä enemmän moraalittomia egoisteja kuin idealistisia pyhimyksiä (ja miksi eivät tekisi niin maailmassa, joka perustuu valheelle ja petokselle), täytyy vallankumouksellisen teorian ja käytännön ottaa tämä seikka huomioon. Kaikki teoriat, jotka perustuvat idealismille, ihmisten hyvyydelle ja muille samantapaisille 'ihanteille', ovat alusta asti tuhoon tuomittuja. Ihanteet ovat sorron väline, jäänne muinaisilta ajoilta. Niiden alkuperäinen tarkoitus on ollut hyvä, kuten kaiken mitä maailmassa on koskaan ollut, mutta vallitseva järjestelmä on aina rekuperoinut, kääntänyt omaksi hyödykseen, ne. Alkuperäiset tarkoitukset muuttuvat hyväksikäytetyksi sillä hetkellä, kun ne tulevat maailmaan. Siksi maailma on hyvien tarkoitusten hautausmaa. Siksi järjestelmä suorastaan vaatii 'sananvapautta'. Siivousta on turha tehdä likaisilla työvälineillä. Sanat eivät voi muuttaa mitään, jos ne voisivat ne olisi kielletty lailla; siksi järjestelmä käyttää niitä niin paljon. Jos haluaa 'sanoa' jotain hyvää , sen voi sanoa ainoastaan itselleen sellaisessa paikassa, jossa kukaan ei varmasti ole kuuntelemassa. Ajattelussa hyvä on periaatteessa mahdollinen, mutta sekin on kielen korruptoima.
• Tämä totaalinen nihilismi saa täydellisen ilmaisunsa 'demokratiassa', joka perustuu ihmisten pahuudelle ja kelvottomuudelle. Jos ihminen on tällainen, hän on 'ansainnut' demokratian.
• Jokaiseen lausuttuun ajatukseen sisältyy anteeksipyyntö siitä, että se lujittaa sananvapautta, jonka päämäärä on sananvankeus . Sananvankeuden tarkoitus on täyttää maailma merkityksettömällä kakofonialla, joka kätkee totuuden äärettömään mustaan maailmankaikkeuteen samalla tavalla, kuin keinotekoiset radioaallot katoavat avaruushälyyn. Sananvapaus on sen keino, sananvankeus päämäärä.
• Kielen valheellisuus kirkastuu itse valhe-sanassa. Se, että sanon itseäni valehtelijaksi ei kerro minusta mitään, sillä jos olen valehtelija, valehtelen, ja jos en ole valehtelija, valehtelen. Tämä on tyypillistä kaikelle kommunikaatiolle ja kaikille sanoille.
• Minä olen valehtelija, koska en tee niin kuin sanon. Edellisestä johtuen en kuitenkaan väitä mitään itsestäni tai maailmasta.
• Kaikilla väitelauseilla on kaksi totuusarvoa: tosi ja epätosi. Nämä totuusarvot ovat voimassa samanaikaisesti. Tästä johtuen on luonnollista, että maailmasta on väitetty niin monia keskenään näennäisesti ristiriitaisia asioita. Mielipiteen tai väitteen lausuminen on itseasiassa mahdotonta . Edellisestä johtuen en ole väittänyt edellä mitään, enkä väitä nytkään mitään.
• Puhuminen on täydellinen ei-puhumisen väline, sana ei-sanomisen ja väite ei-väittämisen väline. Tästä johtuen on luonnollista, että tätä paradoksia yritetään niin epätoivoisesti korjata teknisillä viestimillä. Tekniikka jalostaa kielen rappion katastrofiksi .
• Ne akateemikot, jotka haluavat kehittää teoille oman kielen , kuten elokuvalle elokuvan kielen, tanssille tanssin kielen jne., ovat todellisia vihollisiamme ja totalitarismin uusimpia lakeijoita: atomipommikultin standaarinkantajia. Se, että he tulevat aina jälkijunassa (tanssi tulee ennen tanssin 'kieltä', elokuva ennen elokuvan 'kieltä'), osoittaa, että käytäntö on aina teorian edellä. Kaikki teoria on vanhentunutta, koska se yrittää selittää sen, mitä tapahtui .
• Aika on käytännön puolella. Aika on kuoleman puolella. Aika on ajattelun puolella, vaikka se on kielen korruptoimaa. Tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta, koska tulevaisuus koostuu teoista, ei väitteistä. Siksi vallassa oleva totaliteetti pyrkii determinoimaan tulevaisuuden kielellä ja teknisillä keksinnöillään. Aika pelottaa valtaa, koska se on meidän, toimijoiden, puolella.
• Kun ennen kritiikki kohdistui työläisten riistoon ja pyrittiin yhdistämään kaikki työläiset , pitäisi nyt kritisoida toimijoiden riistoa ja pyrkiä yhdistämään kaikki toimijat . Toimijat on kaikki. Se olet sinä, se on vierelläsi istuva vihainen nuori mies ja kärpänen Hong Kongissa. Se on kaaos teoria. Se on jokapäiväisen elämän vallankumouksen raaka-aine. Se on tulevaisuus. Vain toiminta ulottuu kaikille elämän osa-alueille, kun taas ajattelu jättää aina jonkin asian tai näkökulman huomioimatta.
• Tekemättä jättäminen, ei-toiminta, on se mihin totaliteetti pyrkii. Se on kaiken teknisen kehityksen ainoa tavoite. Se on kielen tavoite. Se on korruption tavoite; ummistaa silmät siltä, mihin harvoilla on oikeus: toimintaan.
• Toimintakin on rekuperoitu järjestelmän palvelukseen muutamalla se palkkatyöksi ja muiksi ei-toiminnan muodoiksi. Työn propaganda julistaa työn olevan ihmiselle yhtä luonnollinen elämäntapa, kuin juopottelun juopolle tai opiskelun opiskelijalle, jotka ovat kuitenkin yhtä vieraantuneita elämäntapoja kuin työ on työläiselle. Raha on korruptoinut toiminnan palkkatyöksi ja kuluttamiseksi. Vieraantunut toiminta tapahtuu järjestelmän ehdoilla, sen antamissa puitteissa. Omaehtoinen toiminta on se, minkä järjestelmä pyrkii kaikin keinoin estämään. Siksi on luonnollista, että se julistaa sananvapautta, joka on yksi näennäisvapaa ei-toiminnan muoto.
• Historia on toimintaa, jonka 'kulttuuri' on rekuperoinut ja korruptoinut historiankirjoitukseksi. Se on yksi vaarattomaksi tehdyn toiminnan muoto. Historia on hallitsijoiden ja voittoisten sotapäälliköiden tarinaa, ei häviäjien: tavallisten ihmisten.
• Aseteollisuus ei ole ainoa teollisuuden muoto, jossa tekniikkaa käytetään 'huonoon' tarkoitukseen, se on vain itsestäänselvin . Kaikki tekninen kehitys palvelee totaliteetin etua, kuten kaikki ajattelun 'kehitys' yliopistoineen ja korkeakouluineen tekee sitä.
• Yliopistolaitos on ei-ajattelun paikallistuma, jonka tärkein ja ainoa tuote on disinformaatio. Selkeimmin tämä tulee esille 'postmodernismissa', joka ei näe mitään ristiriitaa omassa itsepintaisessa väitteessään, ettei mitään voi enää sanoa. Yliopiston tragedia on se, että opiskelijat eivät tajua olevansa viisaampia kuin professorinsa, jotka eivät tiedä mitään; heillä kun saattoi olla ajatuksia ennen yliopistoon tuloaan. Professorit ovat aikoja sitten lakanneet toimimasta ja alkaneet selittää sitä, mikä tapahtui ennen kaikkea, mikä on jo selitetty kuoliaaksi. Tiede suuntautuu esihistoriaan ja 'alkuräjähdykseen', toiminta tulevaisuuteen. Tieteen ensisijainen tehtävä on tuhota ihminen ja sillä on jo siihen tarvittavat välineet; tämän projektin ollessa mahdoton toteuttaa, koska valta tarvitsee ihmistä vielä ainakin jonkin aikaa, sen toissijainen tehtävä on tehdä toimijoista 'ajattelijoita'.
• Jos vallan voi paikallistaa maailmassa oleviin asioihin, markkinavoimiin, poliittisiin järjestelmiin, kieleen jne. (sitä ei tarvitse paikallistaa poliitikoihin, pörssikeinottelijoihin tai kehenkään tiettyyn ihmiseen tai ihmisryhmään), jos se on ihmisen tekemää, jos se ei ole jokin yliaistillinen tai mystinen abstraktio, tämä merkitsee, että vallan täytyy jakaa tämä maailma kanssamme. Jos valta tulisi toimeen ilman sille työskenteleviä ihmisiä, se tuhoaisi heidät tarpeettomana tuholaisena. Jos valta jakaa maailman kanssamme eikä se voi tulla toimeen ilman meitä, se voidaan kumota ja tuhota. Valta on tarpeeton meille . Ihminen tulee toimeen ilman valtaa, mutta valta ei tule toimeen ilman ihmistä.
• Totalitaristisessa maailmassa kaikki muutos tapahtuu järjestelmän hyväksi, kuten kaikki tekninen kehitys tapahtuu kommunikoinnin estämiseksi ja ihmisten tasapäistämiseksi, ja opetus ajattelun estämiseksi. Totalitaristisissa puitteissa oikeudenmukaisuuden vaatimukset kuullaan vain siinä tapauksessa, että ne voivat hyödyttää järjestelmän epäoikeudenmukaisuutta.
• Se, onko tämä kaikki loogisesti johdonmukaista, on triviaalia, koska logiikka on itse viimeinen suuri filosofinen järjestelmä. Yhtä hyvin kritisoimiseen voitaisiin käyttää Leibnizin monadologiaa tai Hegelin oppeja. Logiikka typistää ajattelun raameihin, jotka sopivat täydellisesti ei-ajattelulle.
• Kaikki edellä sanottu, kuten kaikki muukin, on rekuperoitavissa. Sanat ovat purettuja miinoja, jotka on jätetty välttämättömyyden pakosta globaalille miinakentälle. Jos järjestelmä tulisi toimeen ilman kieltä, ei kieltä olisi. Se, että kieltä voidaan käyttää (vaikkakin vain näennäisesti) järjestelmän vastustamiseen, osoittaa että hetkellinen korruptoituneen kielen uudelleenkorruptointi on mahdollinen. Koska järjestelmän täytyy välttämättömyyden pakosta jakaa kieli kanssamme, se voidaan vietellä hetkeksi kääntämään katseensa muualle. Vain toiminnan kautta miinat voidaan virittää uudelleen. Filosofia ei voi muuttaa maailmaa, se voi korkeintaan katalysoida muutosta. Kieli, jonka merkitykset vallanpitäjä on varastanut itselleen käyttääkseen niitä alistamiseesi, voi preesenssissä kääntyä häntä vastaan. Järjestelmän edellyttämä vieraantunut toiminta kylvää miinoja maailmaan, jotka järjestelmän täytyy purkaa välittömästi. Toistaiseksi se on onnistunut siinä erinomaisesti teknisten apuvälineidensä: television, tietokoneen, puhelimen, auton jne. avulla, joiden tarkoitus on tehdä ihmisistä yhä hienompien koneiden lisäkkeitä. Todellisuus, jonka järjestelmä on monopolisoinut itselleen, on itse asiassa miinakenttä, jolta hän ei voi astua pois.
• Jonkun eli kaikkien täytyy virittää nämä miinat uudelleen, jotta mitään voisi tapahtua. Ihmiset, jotka on pakotettu kihloihin totalitarismin kanssa, voivat purkaa tämän kihlauksen.
• Elämä on kuollut, mutta ihminen tuulettaa nekrofiliallaan.
• Elämä on kirjaimellisesti annettu meille, ja kuten kaikista lahjoista, meidän oletetaan olevan kiitollisia siitä. Ennen elämästä kiitettiin Jumalaa, nyt meidän täytyy kiittää tekniikkaa ja tuotantolaitoksia, jotka ovat yhtä abstrakteja instituutioita kuin mennyt uskonto.
• Kuten kaikista lahjoista, meiltä odotetaan vastalahjaa, joka on kuolema. Tästä vastalahjasta ei voi kieltäytyä. Perversseimmät masokistit väittävät vielä kuolemankin jälkeen olevan elämää.
• Työlle perustuvassa maailmassa laiskuus (esimerkiksi moraalinen) on tikkukaramelli, jolla ihmiset luulevat petkuttavansa systeemiä. Mutta tuokin porkkana on järjestelmän valmistama ja markkinoima. Vaihtoehdottomuudesta räikein esimerkki on tietenkin politiikka, jossa mitään vaihtoehtoja ei ole: ehdokkaat ovat järjestelmän kloonaamia automaatteja, jotka on koulutettu ei-kommunikoinnin mestareiksi. Ihmisen oman elämänsä ehdokkaaksi pääsemisen estää loputon byrokratia, joka on perustettu pelkästään tätä tarkoitusta varten.
• Järjestelmän elinehto on jähmettää ihminen ihailevaksi ja ihmetteleväksi tarkkailijaksi: se tarvitsee 'uusia' ajatuksia, kuvia ja ideologioita, jotta se voisi pitää elinvoimansa yllä muuttamalla ne kliseiksi. Tulevaisuuden yhä teknisemmässä maailmassa filosofiakin annetaan epäilemättä koneiden hoidettavaksi, ja akateemisen tutkimuksen tulee syrjäyttämään elektroninen kampus, jossa koneet tutkivat toisiaan.
• Tulevaisuudessa ei tarvita filmitähtiä, koska koneet pystyvät luomaan kaiken maailmaan tarvittavan ihmeellisyyden . Koneilla tulee olemaan enemmän karismaa ja mielikuvitusta kuin yhdelläkään huippuohjaajalla, näyttelijällä tai joukkomurhaajalla, minkä lisäksi se on halpa ja itseriittoinen. Tulevaisuudessa ihmiselle jää enää juoruakan rooli, joka kertoo koneiden uusimmat kuulumiset ja kadehtii heidän 'elämäänsä'. Ainoa lehdistö on keltainen lehdistö, joka keksii sensaatioita koneista.
• Kun ennen kaiken elämänkieltämisen ja alistamisen keinoja olivat uskonto, säädyllisyys ja hyvät tavat, on tekniikka ottanut kaikki nuo mantrat suojelukseensa, omien, täsmälleen samojen päämäärien vuoksi.
• Ongelmana on se, että järjestelmää vastaan pitää taistella sen omilla ehdoilla: kapitalismia vastaan rahan ehdoilla ja kommunismia vastaan taistelu byrokratian ehdoilla. Koska totaliteetti on itserakas, se haluaa, että sitä yritetään vastustaa ja ymmärtää, koska kapinan täytyy opetella kohteensa kieli. Järjestelmä haluaa nähdä peilissä kaikki spektrin värit, myös omat vastavärinsä.
• Tämä totaliteetin itserakkaus, sen halu ottaa suojiinsa omat äpärälapsensakin, voi koitua sen tuhoksi. Koska ihmiselämän rangaistus on joka tapauksessa kuolema, pitäisi elämäänsä kyllästyneiden kamikazeiskuja rohkaista. Me olemme kaikki kamikazelentäjiä, joista vain harvat saavat siivet alleen ja nousevat korkeuksiin. Järjestelmän ylläpitämä kuolemanpelko saa ihmiset liian usein vaihtamaan rangaistuksen elinikäiseen vankeuteen ilman toivoa armahduksesta.
• Sen sijaan, että puhuisimme vallankumouksesta, joka on yksi korruptoiduimmista sanoista ja jolla on propaganda-arvoa enää mainoskielessä, meidän tulisi puhua vaikkapa rappion mielihyvästä, joka ei ole vielä lokeroitavissa (vasta ensi viikolla, jolloin sen tilalle pitää keksiä uusi termi). Vallankumous tarkoittaa yksinkertaisesti vallan kumoamista ja vanhojen hallitsijoiden korvaamista uusilla.
• Orja orjaa vastaan on järjestelmän hyväksi havaittu taktiikka, jonka tekniikan ja kulutustavaroiden tuoma täydellinen eristäminen on tehnyt tehokkaammaksi kuin koskaan.
• Vallankumouksellisen teorian, mikäli se on ylipäätään mahdollista, täytyy päivittää itsensä joka ikinen päivä estääkseen oman rekuperointinsa ja eristämisensä. Mikään ei ole vallalle mieluisampaa kuin institutionalisoitu vastarinta.
• Vallankumouksellisen teorian rappio tulee selkeimmin esille sen omaan 'suureen' menneisyyteensä käpertymisessä. Ihmiskunta ei tosiaankaan opi mitään, jos ei jo tajuta, että Venäjän vallankumous oli vallankumouksen suurin tappio. Siinä institutionalisoitiin ja byrokratisoitiin vallankumous tavalla, jota edes poroporvari ei voi hyväksyä. Vallankumouksesta on tehty spektaakkelia, jota katsoessaan kapinoitsija unohtaa osallistua siihen. Samalla tämä spektaakkeli luo valheellisen tietoisuuden yhtenäisyydestä ja suuruudesta, joka ei koskaan toteudu.
• Kulutushyödyke on maailman supertiiviste , jota laimentamalla saadaan esille koko inhimillisen 'elämän' kirjo. Sen käyttöohjeessa lukee: yksi osa tiivistettä, kymmenen osaa elämää. Tekniikan kehittyessä yhä enemmän tiivistettä tarvitaan, kunnes elämää ei tarvita enää lainkaan.
• Vasta sitten kun ihminen tajuaa, ettei elämän ruoanlaitossa tarvita reseptejä, vain joitain kypsymisaikoja, hän voi astua oman elämänsä tielle. Tätä ennen kaikki on vain muilta saatujen reseptien toteuttamista, muiden antamissa opeissa ja tilanteissa elämistä.
• Spektaakkeli on nekrofiliaa; kuolleen elämän rakastamista. Elämän uskotaan olevan 'tuolla jossain', mikä saa ihmiset tarttumaan kulutustavaroihin, elämän korvikkeeseen. Tosielämän pettuleipä on televisio, joka tekee kaikki sivullisiksi.
• Niin sanotut kulttuuritilaisuudet ovat malliesimerkki vieraantuneesta elämästä, jolla ei ole omistajaa eikä antajaa. Tilaisuuden järjestäjät tilaavat paikalle esiintyjiä. Koska he eivät voi vaikuttaa esitysten sisältöön, he eivät 'omista' omaa tilaisuuttaan. Esiintyjät puolestaan joutuvat toimimaan järjestäjien luomissa puitteissa, eikä tilaisuus siis ole heidänkään. Varmaa on, ettei tilaisuus ole katsojienkaan (spectators), koska he ovat passivisia sivullisia, mikäli he yleensä vaivautuvat paikalle (tilaisuuden seuraaminen on helpompaa, halvempaa ja mukavampaa televisiosta). Jäljelle jää pelkkä spektaakkeli, jossa sekä esiintyjät, järjestäjät ja katsojat ovat sivullisia; elämää tuotetaan vain näytettäväksi kulttuuritilaisuuksissa. Tästä johtuen yksityistilaisuudet tuntuvat niin etuoikeutetuilta: niihin osallistumisen häpeällinen tunne tulee siitä, että koemme varastaneemme tilaisuuden muulta maailmalta.
• Yhä hienostuneemmaksi käyvän teknisen kehityksen tarkoitus on palauttaa ihmiskunta takaisin kivikaudelle. Jokaiselle on varattu oma luolansa, josta ihminen voi katsella varjoja, jotka heijastuvat 'todellisesta' maailmasta luolan seinälle, ja pitää niitä totuutena. Nämä varjot ovat teknisen kehityksen totaalisuuden ansiosta täsmälleen identtiset.
• Totuuden keinotekoisuus asettaa haasteen tuotantomekanismeille, koska tämä osoittaa, että jotain voi olla ilman että se on sen valmistamaa. Tästä syystä se täytyy kitkeä pois, samalla tavalla kuin tiede haluaa selittää luonnon kuoliaaksi.
• Ihmisistä tekee vihollisia joko pelko tai viha; tästä syystä spektaakkeli tekee ihmisistä ystäviään ja kanssarikollisiaan jakamalla mitättömän osan saaliistaan heille. Näin vastarinta näyttää paitsi turhalta, myös järjettömältä ja itsetuhoiselta: pahinta mitä spektaakkelissa voi tehdä, on itsemurha. Tämä on spektaakkelin machiavellimainen takuu.
• Televisio on joskus eletyn elämän museo, jotta kuolleet eivät tajuaisi kuolleensa.
• Ihmiset ovat niin kiintyneet spektaakkeliin, että he eivät edes halua katsoa sen mainostaulujen taakse tai lukea pienellä präntättyä tekstiä. Enää ei tarvitse odottaa Jumalan valtakuntaa, koska se on jo täällä, kunhan vain muistamme 'elää'. Meidät pakotetaan elämään tässä 'paratiisissa' ja teemme sen mielihyvin.
• Koska tämä on skandaali, se peitetään kaikilla tyhjillä arkipäivän skandaaleilla. Oikeudenkäynti sitä vastaan on mahdoton, koska oikeuslaitos on tukkeutunut kaikkiin toissijaisiin riitoihin. Siitä ei voi puhua, koska se peittyy maailman tyhjään avaruushälyyn. Sitä ei voi olla valitsematta, koska ei ole muita vaihtoehtoja.
• Kone on ihmisen paras ystävä. Se ei petä, ja mikä parasta sillä ei ole omaa tahtoa. Se antaa käyttäjälleen vallan tunteen. Se leikkii omistajansa kanssa silloinkin, kun kukaan muu ei jaksa leikkiä.
• Koneen tahto on kuitenkin sen tekijän tahto. Kuten kaikkien huumausaineiden, myös koneen tarkoitus on viekotella uhri pois kamalasta tietoisuudesta satumaailmaan. Tässä se onnistuu täydellisesti. Me olemme koneholisteja . Täydellisesti eristettynä muista ihmisistä yksilö kommunikoi vain koneiden kanssa.
• Jos alistetuilla oli ennen hävittävänään vain omat kahleensa, nyt nuo kahleet ovat hänelle mieluisammat kuin koskaan. Hänen maailmassaan ei ole enää mitään muuta kuin nuo kahleet.
• Kun ihminen inhoaa itseään, hän takertuu juuri siihen, mikä tekee itsestä inhottavan: työn työläiselle, viinan juopolle, uskonnon uskovaiselle jne. Siksi yhteiskunnassa on leimat kaikille, koska se institutionalisoi inhottavuuden sosiaalisiksi rooleiksi. Itseinhoinen ihminen vetäytyy kuoreensa eikä ole vaaraksi yhteiskunnalle.
• "Rakastan sinua; huomenna saat kaiken. Hyvää yötä", se sanoo eikä koskaan pääse sanoista tekoihin.
• Yhteiskunta on totalitaarinen, koska se on kaikkialla eikä sitä voi valita. Se on omahyväinen, koska se on kaikki mitä on.
• 'Arvokkaat' kulttuurituotteet banalisoidaan jatkuvalla toistolla, 'arvottomat' unohduksella ja 'keskinkertaiset' hetkellisellä toistolla.
• Sodat ovat aina yhden miehen tai pienen komitean aloittamia. Nämä miehet eivät osallistu itse sotatoimiin.
• Sota ei ole ainoa inhimillisen kulttuurin muoto, jossa yksilöllä ei ole mitään merkitystä. Kaikkein keskeisin epäinhimillisen kulttuurin luomus on yhteiskunta.
• Kulttuurituotteen ja teknisen hyödykkeen erottaa vain se, ettei kulttuurituotteille myönnetä vuoden takuuta. Tätä puutetta yritetään paikata esteettisellä koulutuksella.
• Elämä on päänsekoittamisen pitkä ja tuskallinen oppimäärä.
• Kierrätys on luonnonlaki. Vanhoja ajatuksia ja ideoita vatvotaan edestakaisin, kunnes ne on banalisoitu kuoliaaksi. Inhimillinen kulttuuri on jätteistä valmistettuja jätteitä, jotka päätyvät uusien jätteiden raaka-aineeksi. Ihmisoikeuksien ja luonnonsuojelun korostuminen todistavat, että myös ihmisestä ja luonnosta on tullut jätteitä.
• Viimeinen tahtoni: jos voimanani on nyt hiljaisuus ja sensuuri, toivon ettei minua koskaan tuomittaisi puhumaan. Kaikki mikä löydetään, tuhotaan. Kaikki mikä kestää yli kymmenen sekuntia käännetään itseään vastaan. Kaikki mikä voidaan toistaa on tuhoon tuomittu. Kaikki mitä sanotaan on kuoleman suutelemaa. Tuhoa tämä kirja, saastuneet sanani!
• Neuvostoliitto: kun taistelu on vienyt sekä omat että vihollisen kaikki voimat, luovuta ja ala hänen liittolaisekseen. Tämä suistaa kaiken entisen raiteiltaan. Kommunismi oli yksi kapitalistisen järjestelmän pakkaama, markkinoima ja vaarattomaksi tekemä tuote. Se tarvitsee kommunismia, jotta voisi vakuuttaa omaa paremmuuttaan. "Itsensä hävittävä kommunismi on onnistuneinta kommunismia." Nyt kun 'kommunismia' ei enää ole, täytyy keksiä uusi vihollinen. Tämä 'hyvä' vihollinen on islam.
• Kukaan ei halua olla turisti, mutta silti kadut ovat täynnä niitä. Kukaan ei halua olla massaa, mutta kaikki ovat sitä. Kukaan ei halua olla keskinkertainen idiootti.
• Yhteiskunta tekee miehistä poikia ja naisista tyttöjä samoin kuin armeija, paitsi että se on kaikille pakollinen. Maailma keittää ihmisiä kuin perunoita ja tekee niistä lopulta muusia. Maailma on yksisuuntainen tie.
• Itsesääli on paheksuttavaa, toisten sääliminen institutionalisoitu. Rakkaudessa asia on päinvastoin.
• Kuten sodassa, yhteiskunnassa vastustajaa voi syyttää omasta moraalittomuudestaan. Demokratia, kuten kaikki aiemmat valtiomuodot, perustuu ihmisten moraalittomuudelle.
• Kun ihminen ei kyennyt tekemään itsestään yli-ihmistä, hän teki itsestään kapitalistin: yli-pääoman. Raha on ylittänyt ihmisen ja muuttunut yli-rahaksi, kaiken päämääräksi ja subjektiksi.
• Myös järki on valjastettu talouden palvelukseen: rationaalisuus on kirjanpitoa, jonka päämääränä on voiton kasvattaminen. Mitään muita järkevyyden muotoja ei enää ole. Aikakin on pelkkää rahaa. Taloudelliset imperatiivit muuttavat ihmisen käveleväksi sekuntikelloksi. Kaikelle on aikansa ja kaikki aikanaan. "Aika kuluttaa kulutusaikaa". Rooli on ajan kuluttamista yhteiskunnassa, jossa aika on kulutusaikaa.
• Maailmassa, jossa vapaus on vapautta kuluttaa, ei ole enää synti syntyä köyhäksi. On synti olla köyhä. Taloudellisen maailman menestys on ihmisten proletarisointi.
• Yliopisto-opetus on pelkkää retoriikkaa. Minä olen todiste tästä.
• Anarkismissa ei ole johtajia. Ei pitäisi olla demokratiassakaan. Vain diktatuurissa ja byrokratiassa on johtajia.
• Adolf Hitlerille: Ihminen käy kahta sotaa; yhtä itseään ja toista ulkomaailmaa vastaan, ja tämä sota on yhtä toivotonta kuin kaikki muutkin kahden rintaman sodat. Voi voittaa taisteluita ja saavuttaa alkumenestystä, mutta sotaa ei voi lopulta voittaa. Kun resurssit täytyy jakaa kahtia, tappio on väistämätön.
• Mikä on tämä maailma, jossa ihmistä kutsutaan kuluttajaksi, perhettä taloudeksi ja yksilö identifioidaan numerosarjalla? Missä elämän tarkoitus on työ ja kuluttaminen? Ihminen on redusoitu pelkäksi vaihtoarvoksi; objektiksi jonka tarpeet ja halut määrittelee jokin muu kuin hän itse.
• Mikä on tämä maailma, jossa desinfiointiaine on pahinta myrkkyä; jossa elämän vastakohta on puhtaus? Tämä paskan absoluuttinen negaatio saa voimakkaimman ilmaisunsa televisiossa, tuossa kuolleen elämän idyllisessä museossa.
• Mitä me tarvimme, on sota apatiaa vastaan; mitä meillä on, on apatia sotaa vastaan. Ei-aktiivisuus ei tarkoita passiivisuutta, hyvät aktivistit! Roolit, joita ihmiset esittävät, perustuvat tapojen jatkuvalle toistolle niin kuin elokuva kuvien jatkuvalle virralle. Rooli verhoaa subjektiivisen kokemuksen stereotypioilla; annetuilla reaktioilla ja eleillä. Tällainen hiiri-ihminen on peilien ympäröimä. Kääntäessään katseensa minne tahansa hän näkee vain itsensä. Mitä enemmän hän itseään katselee, sitä vähemmän hän elää. Hänen eleensä eivät ole enää hänen omiaan, vaan peilin eleitä, jotka se esittää hänelle. Hän saattaa paeta, mutta itse asiassa hän juoksee vain oravanpyörää.
• Viina on parasta huumetta. Biojäte haisee. Taide ei ole meidän ennen kuin viimeinen kaunotaiteilija on hirtetty viimeisen kriitikon suoleen. Vaikka taidemuseot ovat täynnä kutsuja aseisiin, asiantuntijat ovat onnistuneet dekoodaamaan nämä vaatimukset ylivertaisella 'tiedollaan' trivialiteeteiksi.
• Mies jolla on erektio, on vallankumouksellinen: siksi sen näyttäminen televisiossa on kielletty. Spektaakkelimaisen maailman menestys on ollut ihmisten kastroiminen; ja kuten tunnettua, kastraatiossa ei ole aste-eroja. Ainoa autonominen aika, joka ihmisellä on enää itselleen, on orgasmin subjektiivinen ja välitön aika. Tämä vallankumouksellinen hetki on ikuisen nuoruuden lähde. Orgasmissa ihminen elää voimakkaimmillaan ja ilman kahlitsevia rooleja - ihminen paljastaa itsensä positiivisessa mielessä tässä perustavanlaatuisessa nautinnossa. Vaikka tämä aika on häviävän lyhyt, orgasmin addiktiivinen viehätys osoittaa sen ylivertaisuuden. "Menestyksellisesti suoritettu sukupuolitoimitus on sama kuin kapina". Pornografia kaikessa kapinallisuudessaan on spektaakkelin keino kaupallistaa myös tämä vallankumouksellinen hetki. Milloin keksimme loputtoman intensiteetin ja voimmeko selvitä siitä hengissä?
• Orgasmi on kapitalistinen keksintö: pienen pieni loma, jonka jälkeen on taas palattava töihin.
• Meillä on enää muistot ja toiveet seuranamme. Muistot ovat muistoja esitetyistä rooleista, toiveet menneisyys ikuisesti toistettuna. Mihin nykyisyys on kadonnut maailmasta, jota hallitsee menneisyys ja tulevaisuus; nämäkin tehty kliseiksi Hollywoodissa? Sotia ei enää voiteta taistelukentillä, ne voitetaan elokuvastudioilla, missä nykyajan sankarit tehdään. Me voimme olla sankareita vain, jos meillä on onnea tuossa tähtitehtaassa .
• Salaliittoteoriat ovat aina totta, koska kukaan ei pysty todistamaan niitä valheiksi. Jumala on olemassa, koska kukaan ei pysty todistamaan, että häntä ei ole. Kuoleman jälkeen on elämää, koska kukaan ei pysty kumoamaan väitettä. Tällaiset eksistenssilauseet ovat myytin perusta; ja myytti on vallan olennainen väline. Sanotaan, että ilon odottaminen on parempaa kuin itse ilo, mutta tuo odotus tappaa sen ilon, jonka voisin tuntea nyt heti . Minä elän tässä ja nyt, en jossain tulevaisuudessa. Minä haluan elää välittömiä kokemuksia pysyvällä intohimolla. Kaikki aika kuuluu hetkelle.
• Fasismissa ei ole kuin yksi yli-ihminen: valtio. Valtion ylemmyys on heikkojen voimaa; kun massat eivät itse kykene esittämään itseään vallan lähtökohtana, ne fetisoivat valtion tähän tehtävään. Valtio ei voi muuta kuin näyttäytyä tämän vallan keskuksena, koska sitä ei lopulta ole olemassa . Tahto valtaan on orjuuden kompensointia, tulosta jokapäiväisen elämän köyhyydestä. Ihmiset antavat itsensä Aatteille, koska he eivät kykene tekemään omasta elämästään riittävää aatetta sinänsä.
• Jos alat ajatella muiden puolesta, muut alkavat ajatella lopulta sinun puolestasi. Ja se, joka ajattelee puolestasi myös tuomitsee sinut. Se joka haluaa että selität mitä teet, haluaa tuomita sinut. Tuomarit ovat aina vihollisia. Tuomari itsessäsi on se, joka sensuroi unelmasi ja tekee niistä naurettavia.
• Päiväunelmien kaupallistuminen - unelmat matkoista, loistohotelleista, jetset-elämästä; kaikista ihanista tavaroista - osoittaa miten läpitunkevaa ja 'ikään kuin' luonnollista kapitalistinen ajattelu on. Elämme ikään kuin -elämää, jossa ihmissuhteet ja jopa ajattelu on esineellistetty.
• Jos taloudellisen järjestelmän menestys on ollut ihmisten proletarisointi , niin valtajärjestelmän menestys on ollut ihmisten prostituointi . Valta dekonstruoi ihmiset pelkiksi kasvottomiksi nolliksi banalisoiden samalla toiset järjestelmällisellä toistollaan julkkiksiksi, vaikka vallan perspektiivistä hekin ovat pelkkiä tyhjiä marionetteja. Pornografia on tämän mekanismin ilmeisin muoto.
• Ihmisen tuhoamisvietti ilmenee kulutuksessa, joka ei ole mitään muuta kuin asioiden - tavaroiden, ihmisten ja ideologioiden - tuhoamista.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
• Olemisesta omistamiseen, omistamisesta ilmenemiseen. Selkkauksesta mellakkaan, mellakasta kapinaan.
• Ideologia on susi lammasten vaatteissa: mikään ei anna kenellekään oikeutta puhua puolestani eikä minulle puhua muiden puolesta. Minä edustan vain itseäni.
• Totuus on mahdollinen vain, kun subjekti ja objekti kohtaavat ja sulautuvat toisiinsa: orgasmissa tässä ja nyt. Kaikki muu 'kommunikaatio' on välttämättä vain yksinpuhelua maailmassa, jota määräävät nykyajan taikaesineet - kulutustavarat.
• Mitä meillä on, on orjia ilman isäntiä; mitä me tarvitsemme, on isäntiä ilman orjia. Ainoa asia, joka muuttaa maailmaa, on kieltäytyminen orjuudesta.
• Julkkis on nyky-yhteiskunnan sivutuote, joka täydellistää kulutuksen ja vapaa-ajan yhdistämisen. Julkkis antaa vallan tunteen homo spectatorille , vallan valita mitä julkkista kannattaa ja mitä inhoaa. Kaikissa tapauksissa julkkista kulutetaan - ja kuten tunnettua - kuluttaminen on tuhoamista. Julkkikset tarjoavat ihmisille rooleja, ja julkisuus tarjoaa ihmisille rooleja. Tästä on kysymys missikisoissa ja presidentinvaaleissa: kyse on roolin täyttämisestä, ei yksilöstä. Julkkis on yksilön vastakohta, kuten kaikki julkkiksiin - ja yleensä rooleihin - samaistuvat ihmiset. Kaikki roolimallit on tuhottava yhtä vahingollisina!
• Kumpi on vapaampi ja onnellisempi: aikuinen, joka on 'oman elämänsä herra' vai lapsi, joka ei ole (vielä) 'oppinut yhteiskunnan pelisääntöjä'?
• Vallankumouksellisen kultainen ohjesääntö: yhteiskunnassa, jossa kaikki eleet ja ilmaisut voidaan kääntää spektaakkelin ilmauksiksi, myös vallankumouksellinen teoria palvelee spektaakkelia. Se, joka lukee tätä, haaskaa aikaansa, koska tämä on vain teoriaa. Toimi mieluummin! Toisaalta kaikki on ajan haaskausta yhteiskunnassa, jossa yksilön eleet eivät ole hänen omiaan, vaan spketaakkelin antamia. Haaskaa aikaasi anti-spektaakkelimaisella tavalla ja olet löytänyt oikean tien.
• Rekuperoikaa spektaakkeli, rekuperoikaa humanismi, rekuperoikaa situationismi! Rekuperoikaa koko länsimainen 'sivistys'!
• Jos spektaakkeli on ideologian universaali materialisoituma, rooli on ideologian materialisoituma yksilötasolla.
• Kapinallinen ottaa vastuun ilman valtaa, hänen vastustamallaan johtajalla on hänen mielestään valta ilman vastuuta.
• Yhteiskunta on suunniteltu olemattomalle 'normaalille' yksilölle, jotta kaikki muut voitaisiin pakottaa tuohon muottiin. Lopputulos on institutionalisoitu epäinhimillistäminen.
• Kapitalismin logiikka on tämä: kaikki kaupallistetaan. Kulutushyödykkeen arvo on aina pienempi kuin sen myyntihinta. Se mitä kapitalisti kutsuu sivilisaatioksi tarkoittaa sitä, että muut ihmiset tekevät työtä hänen puolestaan. Kapitalismi on kannibalismia.
• Halu on vihollinen, mielihyvä ystävä. Halu on mielihyvän vastakohta. Usko on vihollinen; realisaatio sen vastakohta.
• Taide on kuluttamista ja kuluttaminen on tuhoamista. Taide on byrokratiaa ja byrokratia on väkivaltaa. Taiteessa vaarallisinta eivät ole itse teokset, vaan kehykset, joihin ne on laitettu. Esteettisten tuotteiden kuluttaminen on maantieteellisesti pirstaloituneen maailman uusi uskonto, jonka eri lahkot muodostuvat erilaisista esteettisistä yhteisöistä. Yhteisöni jäsentä yhdistää minuun toisella puolella maapalloa se, että hänkin käyttää tietynlaisia vaatteita, lukee tiettyjä kirjoja ja kuuntelee tiettyä musiikkia. Se mikä ennen oli harvojen ja valittujen etuoikeutta (ooppera, teatteri, tanssiaiset), on nyt demokratisoitu erilaisiksi 'marginaali-ilmiöiksi', joihin kaikilla on pääsy (kunhan vain rahaa riittää). Keksi uusi taidemuoto ja olet keksinyt uuden uskonnon!
• Kauhu politisoi 'normaaliuden' (normaali = normien mukainen). Kauhu on pop-avantgardea, jonka suosiosta muun poliittisen avantgarden täytyisi ottaa opiksi. 'Hävittämisen halu on luova halu', ja kategorioiden rikkominen on sitä. Kauhu on positiivista muutosvoimaa ja siksi sitä täytyy lietsoa maailmaan. Hirviö on kapinallinen, koska se tekee yhteiskunnalle vaarallisia asioita; siksi yhteiskunta haluaa kieltää sen. Asian paradoksi on tässä: yhteiskunta on hirviönä elävä olento, mutta inhimillisesti kuollut.
• Yritä määritellä minut ja minä kiistän määritelmäsi ja teen asioita, jotka eivät mahdu tuohon kategoriaan; olenhan yllytyshullu ja kapinallinen.
• Anarkismi (paremman sanan puuttuessa) on järkevintä, mitä ihminen voi levittää. Vallankumous on järjen luoma konstruktio, joka ei voi toteutua, mutta jota on välttämätöntä edistää. Vaadi mahdotonta, saavuta absurdia. Mitä muuta voit tehdä maailmassa, jossa vallitsee järjettömyys ja epätoivo? Unelmointi on enää harvojen taito: "vallanpitäjät nukkuvat rauhassa, koska kukaan ei enää voi, ei enää osaa tai uskalla uneksia."
• Maailmassa jossa vieraantuminen vallitsee, pinnallisuus on luonnollista. Kaikki mikä oli suoraan elettyä, on muuttunut esittämiseksi. Kysymys kuuluu: esineellistävätkö esineet ihmiset vai elollistavatko ihmiset esineet? Omistanko minä tavarani vai omistavatko ne minut? Vastauksia on useita ja ne ovat kaikki oikeita.
• Yhteiskunta parantuu. Kulutustavaroilla on osansa tässä parantumisessa. Kulutus on välttämätöntä, kehitys vaatii sitä. Käyttämällä hyväkseen tuotanto-olosuhteita kuluttaja käyttää hyödykseen tuottajan ilmaisua, poistaa väärät tuotteet markkinoilta ja korvaa ne tarpeellisilla hyödykkeillä.
• Minä olen maailma, koska luodessani itseni luon maailman. Minä en pysähdy koskaan, sillä pysähtyminen merkitsee kuolemaa; kansalaisuutta. Minä katson maailmaa niin kuin kukaan ei ole katsonut sitä. Sinä kysyt, kuka olen, etkä tiedä että sinä voisit olla minä jos vain lakkaisit kyselemästä. Minun ei tarvitse haluta elää, koska olen jo elossa; minä haluan kaiken ja kaikki kuuluu minulle.
• Säntillinen yhteiskuntamme panee kaiken paikalleen ja täyttää horisonttimme. Se ei ole minun maailmani: minä haluan lentää sinne, missä näen tuon horisontin yli ja voin todella toteuttaa halujani ilman ennalta annettuja tyydykkeitä; sinne missä minä ja sinä olemme halujemme kanssa kahden, järjen ja moraalin tuolla puolen. Minä ja sinä, me vain eikä mitään; ei sanoja, ei orgasmia jonka jälkeen palataan takaisin päiväjärjestykseen .
• Mitä silmäni haluavat, siihen käteni tarttuvat. Minä en halua viipaletta suuresta kakustanne, minä haluan koko leipomon.
• Picassolle Guernicasta: Kumpi on tärkeämpi: joukkomurha vai siitä kertova taideteos? Eikö suurenmoinen työsi riitä oikeuttamaan kaikki nuo murhat, jotta sinä sait maalata teoksesi? Kuolleet unohtuvat, mutta teoksesi säilyy.
• Mitä olisi ja kulttuurimme ilman sotia, massamurhaajia, mielipuolia, roistoja ja valehtelijoita? Mitä olisi elokuvataide ilman toista maailmansotaa?
• Jo riittävät mestariteokset! Jo riittää tämä uusi uskonto liturgioineen ja saarnamiehineen, oppiriitoineen ja marttyyreineen. Taiteilija ja pappi ovat parasiitteja ihmiskunnan mädäntyvässä lihassa, jota nämä loiset ovat liian kauan kalvaneet metafyysisillä riidoillaan. Taiteilija uskotaan olevan yhteydessä johonkin jumalalliseen, mutta entisaikojen munkkien tapaan heidät tiedetään irstaimmiksi ja häikäilemättömimmiksi meistä kaikista.
• Ihmisen ilmaisunvapaus loppuu siihen, mistä tekijänoikeuslait alkavat.
• Ennen ihmisillä ei ollut leipää ja he kapinoivat. Nyt heillä ei ole rahaa ja he katsovat televisiota.
• Vallankumous on myytti. Myytin arvo on se, millaisia tekoja se saa aikaan nykyhetkessä; sillä ei ole mitään merkitystä onko vallankumous tulevaisuudessa mahdollinen vai oliko se vain muutamien ihmisten päiväuni.
• Valta on kuin mafia. Molempien täytyy vakuuttaa, ettei niitä ole olemassa ja järjestää kulisseiksi jotain, joka kätkee asioiden todellisen tilan: mafialle kunniallisia liikeyrityksiä, vallalle demokratian instituutioita.
• Miten selittää lapselle se, että USA:n presidentti on jäänyt kiinni sopimattomasta seksisuhteesta? Kasvattajat ja vanhemmat ovat joutuneet tämän vaikean pulman eteen eri puolilla maailmaa. Tämä vaikea kysymys on kuitenkin peittänyt sen seikan, ettei joukkomurhien ja sotien selittämisessä tunnu olevan mitään vaikeutta.
• Taide on samanlaisessa suhteessa todellisuuteen kuin masturbaatio rakasteluun.
• Jo riittää kriittinen teoria! Tarvitsemme kriittisiä käytäntöjä. |
