top of page
Writer's pictureMarko

Cryptex & Trap Prague (real life escape -pelejä)


Viikko sitten huomasin, että Prahan suosituimmat turistikohteet eivät olekaan enää Prahan linnan, vanhankaupunginaukion tai Kaarlen sillan kaltaisia perusnähtävyyksiä – ainakaan Tripadvisorin, eli itse turistien suositusten mukaan. Kaksi suosituinta ovat nimittäin näitä ”pakene huoneesta” -pelejä, joiden olemassaolosta en ollut kuullutkaan. Arvosteluissa ne – ja niitä löytyi vielä kolmaskin – kehuttiin maasta taivaaseen. Samanlaisia pelejä on ainakin Budapestissä ja Berliinissä, jossa ne ovat myös olleet kovia menestystarinoita.

Pitihän niitä sitten kokeilla, varsinkin kun vieraisilla oli pari nokkelaa varhaisteiniä, joille piti keksiä ajanvietettä. Pelit on nimittäin tarkoitettu 2-5 hengelle; yksin niitä ei voi tehdä, kaksikin on ehkä vielä liian vähän ja enemmän kuin viisi olisi jo tungosta. Kolme tai neljä henkilöä on ideaali. Peli kestää korkeintaan tunnin. Jos siinä ajassa peliä ei ehdi suorittaa loppuun, se täytyy keskeyttää.


Cryptex

Pelit ovat niin suosittuja, että saimme varattua ensimmäiseksi ajan uusimpaan pelihuoneeseen Cryptexiin (Tripadvisorissa sijalla 22 Prahan kaikista kohteista ja nähtävyyksistä). Tavoitteena oli löytää ja purkaa pommi. Muista poiketen tällä firmalla on jo kaksi erilaista peliä tiloissaan.

Ensisilmäyksellä huone oli melkein tavallinen, minimalistisesti sisustettu ja jopa hieman likainen kaapin takana olevine hämähäkinverkkoineen. Huoneessa oli vinkkejä ja avaimia erilaisten lukkojen takana kassakaapeissa, salkuissa ja komeroissa. Näitä piti sitten yrittää avata koodeilla, erilaisilla avaimilla ja numerosarjoilla. Ensimmäisinä vihjeinä oli eri paikoista löytyviä numeroita, joiden kimppuun pojat heti kävivät, eikä aikaakaan, kun komeron ovi oli auki. Komerosta löytyi seuraava vihje, jonka avulla seuraava lukko avautui. Ja niin edelleen. Välillä oltiin jumissa, ja valvontakamerasta edistystämme seuraava henkilökunta soitti radiopuhelimella neuvoja. Neuvoja saattoi myös pyytää, ja ne tulivat tarpeeseen, sillä välillä seuraavan avaimen löytäminen oli käytännössä mahdotonta.

Välillä oli myös pieniä teknisiä ongelmia. Selvitimme, että yksi johtolanka oli soittaa huoneessa olevalla puhelimella tietylle puhelinmuistiosta löytyvälle henkilölle. Sitä aikamme kokeiltuamme mitään ei tapahtunut – ei vaikka puhelimessa oli ohjeet ja radiopuhelimellakin saimme neuvoa. Tai sitten emme vain huomanneet, että jotain tapahtui ja…

… pääsimme seuraavaan huoneeseen! Huoneessa oli vielä yksi ovi, jonka takaa tikitys kuului! Eli tämä peli käsitti itse asiassa kolme huonetta. Mutta ensin meidän piti selvittää monta vihjettä ja lukkoa. Tässä huoneessa oli ehkä huonoin ”avain”: ruuvimeisseli. Se kun sopi vähän turhan moneen paikkaan ja päädyimme ruuvaamaan seinällä olevaa karttaa, sen takaa löytyvää metallilevyä, kunnes henkilökunta neuvoi, että meisseliä kannattaa käyttää tietyn huoneessa olevan esineen kanssa. Samanlaisia esineitä (koetan olla antamatta liiaksi yksityiskohtia) oli huoneessa puoli tusinaa, joten emme olisi millään osanneet avata niistä jokaista ja löytää tämän nimenomaisen sisältä näennäisen viatonta johtolankaa, josta toisen esineen avulla löytyi koodi. Pääsimme lopulta viimeiseen huoneeseen, löysimme tikittävän pommin viisi minuuttia ennen räjähtämistä, mutta emme saaneet sitä purettua. Osaksi pakkaa sekoitti edellisessä huoneessa ollut kassakaappi, jonka kanssa piti odottaa minuuttikaupalla ennen kuin saatoimme kokeilla seuraavaa koodiyritystä. Viimeisillä minuuteilla pommiin liitetty tabletti meni sekaisin; emme päässeet enää valikkoon, jossa laskuri tikitti. Joka tapauksessa jäimme kahden vihjeen tai lukon päähän pommin purkamisesta.

Cryptexin pommihuone oli joka tapauksessa jännä ensikokemus, ja kun paikka on lyhyen kävelymatkan päässä asunnostamme, pitää toinenkin peli käydä kokeilemassa joskus. Samalla tuli selväksi, mistä näissä peleissä on kysymys: pienen ryhmän jäsenten keskittymiskyvystä, koordinaatiosta, organisoinnista ja nokkeluudesta. Ja siitä, että pelin voi pelata ainoastaan kerran eikä sitä kannata mennä kokeilemaan liian monen oluen jälkeen. Isommille porukoille peli sopii niin, että ryhmät voivat kilpailla siitä, kuka ehtii suorittaa sen nopeimmin.

Trap Prague

Tämä on se numero kakkonen Prahan aktiviteeteista ja nähtävyyksistä. Ykköstä – MindMazea – emme ehtineet vielä kokeilla, koska firman nettisivujen ajanvaraussysteemissä oli jotain vikaa ja Trapista löytyi saman tien meille sopiva aika. Keskustassa sijaitseva paikka oli siistimpi ja jossain määrin parempi kuin Cryptex. Tavoitteena oli yksinkertaisesti ja klassisesti päästä ulos lukitusta huoneesta, joka oli taas täynnä erilaisia esineitä, lukkoja ja kassakaappeja. Alkuun pääseminen oli jopa vaikeaa, ja huoneen keskellä olevassa pöydässä oli tiukasti kiinni yksi avain ilkkuen meille kuin Excaliburin miekka. Pian kuitenkin pääsimme eteenpäin, lukot alkoivat aueta ja yksi ratkaisu johti toiseen. Yksi kekseliäs johtolanka oli piilotettu niin, että tarvitsimme siihen apua – meidän kaikkien viiden piti tehdä jotain yhtä aikaa, vaikka tiesin, että huoneessa saattoi olla joskus vain kaksikin pelaajaa (Trap antaa pienen alennuksen pariskunnille, joten silloin tämä juju toimii ilmeisesti toisella tapaa).

Joka tapauksessa pääsimme seuraavaan huoneeseen eikä ole mikään juonipaljastus kertoa, että sinne mentiin vaatekaapin läpi. Toinen huone muistutti ‘salaisen agentin’ kammiota, ja taas monen lukon jälkeen olimme hieman jumissa. Neuvon avulla pääsimme yrittämään kassakaappia – jossa taas piti odottaa ärsyttävän kauan uutta yritystä – ja pääsimme ulos ajassa 58 minuuttia! Tässä huoneessa oli myös kekseliäs labyrintti, josta avainta pääsi liikuttamaan yhden lukon takaa löytyvällä esineellä, jota ei aivan välttämättä olisi keksinyt jutun ratkaisijaksi – ja sittenkin hommassa oli vielä yksi juju. Jännää.

Voin suositella monien tyytyväisten mukana näitä pelejä. Trap Prague on kuulemma rakentamassa kaksi huonetta lisää. Matkailijoille pelit tuovat mukavaa vaihtelua nähtävyyksien bongailusta ja pakollisesta kaljankittaamisesta: tilaisuuden olla oman elämänsä Sherlock Holmes. Monen Tripadvisor-arvostelijan mukaan nämä pelit ovat olleet heidän Prahan-matkansa kohokohtia.

Nämä ”real life escape” -pelit – kuten virallinen nimitys kuuluu – laittoivat myös omat aivonystyräni liikkeelle: millaisia ne voisivatkaan parhaimmillaan olla? Nyt esimerkiksi kummassakaan ei mitenkään perusteltu, miksi me pelaajat olimme joutuneet näihin huoneisiin. Pelaaja yritti vain selvittää tietään ulos; mukana ei ollut mitään teatraalista, ei salaisista rei’istä huutelevaa hullua professoria, ei kaapista löytyvää moottorisahaa, ei käsiraudoilla kahlittuja pelaajia, ei lattianrajasta tulevaa myrkkykaasua, ei tuoliin sidottua näyttelijää, jolta olisi saanut kiduttamalla tietoja; ei edes erityistä tunnelmaa. Mutta tämäkin kyllä riitti oikein mainiosti. Ja itse asiassa kun ajattelen, niin tiedän toimiston, jossa olisi pari tyhjää huonetta, hmmm…

Pelit kustantavat 1000-1200 korunaa (36-43 euroa) 2-5 hengen ryhmältä. Varaus on pakollinen ja kannattaa tehdä hyvissä ajoin.

1 view0 comments

Recent Posts

See All

留言


bottom of page