• Marko

Kierrättäjän painajainen

Ulkomaanmatkailu on tunnolliselle kierrättäjälle yhtä tuskaa. Useissa maissa kierrättäminen on vasta lapsenkengissään. Joissain maissa sitä ei harrasteta lainkaan. Tuntuu suorastaan rikolliselta heittää ruoanjätteitä tavalliseen roskikseen tai viedä lasipulloja sekajätteeseen. Onneksi sentään joissain maissa lasi, paperi ja muovi ovat keräystavaraa. Muutamassa maassa kierrätetään metalliakin, mutta turhan harvoin. Suuri osa kaikesta jätteestä menee yhteen ja samaan paikkaan, mikä tuntuu ympäristötietoisesta matkailijasta yksinkertaisesti pahalta. Suomi onkin kierrätyksen edistysmaa, vaikkei meillä jostain syystä kerätä erikseen muoviroskia. Ne on toisaalta minimoitu kattavalla palautuspullojärjestelmällä.

Tunnen vieläkin huonoa omaatuntoa siitä, että joudun ammattini puolesta matkustamaan paljon. Lentomatkustamisessa on tietenkin omat haittansa, mutta jo arkinen kierrättäminen on tehty hankalaksi kaltaiselleni maailmanmatkaajalle. Siksi olenkin kehittänyt systeemin, joka minimoi matkustamiseni aiheuttamat ympäristöhaitat. Toivon, että esimerkkini innostaa muitakin kantamaan kortensa kekoon maailmanlaajuisissa ympäristötalkoissa.

Kerään kotimaassa muoviroskat tiiviiksi pakkaukseksi, jonka otan mukaan lennolle sellaiseen maahan, jossa muovia kierrätetään. Näin saastutan kotimaan luontoa minimaalisen vähän ja tarjoan oman osuuteni kohdemaan keräysmuoviteollisuudelle. Jos menen Kiinaan, otan matkalle mahdollisimman paljon muoviroskaa ja etsin kadulta kierrätysmuovia etsivän henkilön, joka ansaitsee pienen kilohinnan kotosuomalaisesta muovijätteestä. Voi sitä hymyä, mikä tällaisen laitapuolen kulkijan suuhun kiertyy, kun ojennan kassini hänelle. Ihan siinä omakin mieli piristyy kun tajuaa, ettei tullut turhaan raahattua kahta muovikassillista tyhjiä ketsuppipulloja toiselle puolelle maapalloa.

Ulkomailla lajittelen erikseen ne roskat, joita siinä maassa ei kierrätetä. Matkani lopuksi otan nämä lajitellut jätteet mukaani paluumatkalle. Toisaalta joudun karsimaan varsinaisia matkatavaroitani, mutta mitäpä sitä ei tekisi hyvän omantunnon eteen. Kerrankin toin eräästä nimeltä mainitsemattomasta kierrätyksen kehitysmaasta koti-Suomeen kierrätettäväksi kaksitoista tyhjää viini- sekä viisi olutpulloa, viikon ruoantähteet (5 litraa), kassillisen metallijätettä – enimmäkseen säilykepurkkeja ja pullonkorkkeja – sekä ainakin kymmenen kiloa paperimainoksia, jotka joku huolimaton oli jättänyt lojumaan hotellihuoneen käytävälle. Vaikka lentokenttävirkailija nyrpisti nenäänsä hivenen biojätteelle haiskahtavalle matkalaukulleni, tunsin suurta ylpeyttä saadessani olla mukana ympäristötalkoissa ihmiskunnan paremman huomisen puolesta!