• Marko

Koronapäiväkirjat I



Praha 9.5.2020

Kello 11

Aion käydä tänään ulkona ensimmäisen kerran kahteen kuukauteen. On pakko käydä postissa hakemassa paketti ennen kuin se palautuu lähettäjälle. Olen kyllä käynyt ulkona joka viikko, viemässä roskat takapihalle ja tarkistamassa postit alakerran postilaatikosta. Viime kuussa kävin kerran viemässä kierrätysjätteetkin parin korttelin päähän kierrätyspisteeseen. Täällä kun ei takapihoilla ole kuin sekajäte, eikä muuten biojätettä missään, mikä on aika kumma juttu. Pesen tietenkin aina ulkona käynnin jälkeen kädet moneen kertaan ja kierrätyskeikan jälkeen menin suihkuun ja puunasin joka paikan desinfiointiaineella puhtaaksi. Olin suihkussa varmaan tunnin.

Niin, ja onhan ruokakaupan kotiinkuljetuksetkin. Enää ne eivät tuo ruokatoimituksia ylhäälle kotiovelle asti vaan kuskit jättää ne ulko-ovelle. Tilaukset täytyy sitten laittaa ensin ulkoa ulko-oven sisäpuolelle, sitten viedä ne hissin eteen, sitten laittaa ne hissiin, ajaa hissillä neljänteen kerrokseen, sitten ottaa ne hissistä ulos, sitten avata kotiovi, sitten raahata ne kotioven sisäpuolelle ja sitten vielä viedä ne keittiöön ja laittaa kaikki oikeille paikoilleen. Paita on sen jälkeen läpimärkä hiestä, sydän hakkaa ja käsiä saa pestä moneen kertaan. Kaikki jaksot täytyy tehdä mahdollisimman nopeasti, etenkin hissin osalta, jos joku muu haluaisi käyttää sitä. Viime kotiinkuljetus oli kamalin, kun tavarat olivatkin Tescon kuljetuslaatikoissa ilman kasseja ja jouduin raahaamaan yksittäisiä paketteja tuossa seitsemänjaksoisessa järjestyksessä. Kun tilaan kerralla reilun viikon ruoat, niin raahattavaa kyllä riitti. Aina ennen ostokset oli pakattu kasseihin ja niistä veloitetaankin erikseen, mutta viime kerralla hissin likainen lattia oli sikin sokin täynnä kananmunakennoja, banaaniterttuja, tomaattirasioita, yksittäisiä oluttölkkejä, limsapulloja ja lihapakkauksia. Kun on yksineläjä ja joutuu tekemään tuon ruljanssin yksin, niin täytyy varoa, ettei kukaan pääse näpistämään tavaroita. Etenkin kun matka ulko-ovelta hissiin on parikymmentä metriä ja hissi on vielä kulman takana. Siksi nuo jaksot.

Kerran minulta varastettiin postia. Postinjakaja soitti summeria alhaalta ja sanoi ovipuhelimen kautta, ettei kuori mahtunut postilaatikosta sisään ja että oli jättänyt sen laatikon päälle. Kun menin alas postilaatikolle kymmenen minuutin päästä, siellä ei ollut mitään. Varkaan täytyi olla joku talon asukas, koska ulko-ovi on lukossa ja postilaatikot ovat käytävällä. Veikkaan kakkoskerroksen teinejä, jotka aina lorvii rappusissa. No, saivatpa suomalaisen DVD-elokuvan. Se taisi olla käytetty Lottovoittaja Uuno Turhapuro, jonka olin ostanut huutonetistä eurolla. Eihän ne siitä mitään ymmärtäneet, kun ei niissä ole tekstityksiäkään kuin ruotsiksi. Toisen kerran yksi tuttavaperhe oli käymässä ja heidän autoonsa murtauduttiin ja sieltä vietiin kaikki huumeet. Paikalliset sanovat, että Prahassa varastetaan kaikki, mikä ei ole pultattu kiinni lattiaan.

Täällä Tsekissä täytyy pistää kasvosuojus päälle kun menee ulos. Minulta löytyi onneksi vanhastaan sellainen, mitä olen joskus käyttänyt kun olen spreijamaalannut koottavia pienoismalleja. En tietenkään spreijaa niitä sisällä vaan laitan ikkunan auki ja spreijaan ikkunalaudalla. Tuuli vaan meinaa puhaltaa maalipölyt sisälle, joten pidän siksi kasvomaskia. En enää muista mistä se oikein tuli minulle, mutta olen käyttänyt maskia jo monta vuotta. Ei olisi arvannut, että se tulee kätevästi tällaiseen aivan uuteen tilanteeseen, etenkin kun kaupallisia kasvomaskeja ei voinut maaliskuussa ostaa maskipakon tultua mistään. Kuulemma kaikki naiset värkkäili ja ompeli niitä kotonaan. Olisi ollut kätevä, jos olisi nainen, paitsi että pienoismalliharrastuksen takia en itse tarvitse sellaista.

Naapurin akka pitää omaa oveaan päivät pitkät auki niin, että radio kaikuu käytävässä kun se hengailee siellä ilman maskia. Pitäisi varmaan käräyttää se jollekin viranomaiselle, mutten oikein osaa. Enkä tiedä lasketaanko käytävää ulkotilaksi. Kerran viime kuussa kun vein roskia, talossa ainaisia remontteja tekevä kaksikko, kutsun heitä Ohukaiseksi ja Paksukaiseksi, tuli samaan hissiin kolmannesta kerroksesta. Meinasin pyörtyä, vaikka ne vain naureskeli. Onneksi maski peitti kauhistukseni. Oli niillä kyllä kasvonaamiot päällä, joten selvisin kai siitä pelkällä säikähdyksellä. Pari viikkoa kylläkin hermoilin, että onko minulla korona vai ei, mutta ei se tainnut sillä kerralla tarttua. Minähän kuulun riskiryhmään, kun olen melkein 50-vuotias ja minulla on krooninen nuhakin.