• Marko

Koronapäiväkirjat IV


Praha 10.5.

Kello 19


On kulunut yli kaksikymmentäseitsemän tuntia, eikä minulla ole vieläkään oireita. Tämä siis näyttää alkavan oireettomana, kuten joillekin voi tapahtua. Olisi helpottavaa, jos kuume nousisi, yskittäisi, nenä vuotaisi, en maistaisi mitään, minulla olisi kauhea päänsärky, joka paikkaa kolottaisi, henkeä ahdistaisi enkä pääsisi ylös sängystä. Sen sijaan tämä virus jatkaa salakavalaa matkaansa elimistössäni.


Yritän googlettaa oireettoman koronan tunnusmerkkejä, mutten löydä niitä mistään! Mitä ihmettä? Millaista piittaamattomuutta viranomaisten taholta, jos vain oireelliset taudinkantajat otetaan huomioon ja vain heille annetaan ohjeita ja neuvoja. Kuka auttaa meitä oireettomia? Kuka tunnistaa meidät? Mitkä ovat minun oikeuteni tässä tilanteessa? No, velvollisuuteni kyllä tiedän. Joudun olemaan ainakin seuraavat kaksi viikkoa täydellisessä karanteenissa.


Olen päättänyt korkata jemmaamani vodkapullon ja taltuttaa virusta Valko-Venäjän opeilla. Mitä tässä enää muutakaan voi?


Praha 11.5.

Kello 11


Voihan elämä! Oireet ilmaantuivat! Kun heräsin pari tuntia sitten, suuni oli rutikuiva, päätä särki ja jäseniä kolotti. En pystynyt millään pääsemään sängystä, kun ruumiini ei suostunut tottelemaan. Pissasin ämpäriin, jonka olin kaukonäköisesti laittanut sängyn viereen ennen nukkumaan menoa. En kyllä muista yhtään, että olin laittanut sen sinne. Seuraavaksi oksensin, kun virtsan haju alkoi ällöttää. Suussani tuntui outo, ällöttävä maku. Vasen sieraimeni oli tukossa, ja olin yltä päältä hiestä märkä. En pystynyt liikkumaan. Mietin, pitäisikö minun soittaa hätäkeskukseen, mutten nähnyt puhelintani missään.


Kun pääsin viimein vessaan, olin pyörtyä. Istuin pöntölle aivan viime hetkellä, sillä peräpääni alkoi tulittaa sellaista sekametelisoppaa, että pelkäsin pöntön tukkeutuvan. En tiennytkään, että koronan oireisiin kuuluu myös alapään ärsytystä, mutta suoleni oli todellakin liekeissä! Aivan kuten sinä päivänä, kun olin syönyt lounaaksi hernekeittoa ja illalliseksi tulista thairuokaa.


Nyt olen päässyt sen verran tolpilleni, että sain raahattua kannettavan sänkyyn, jotta voin kirjoittaa nämä viimeiset viestini maailmalle. Hyvästi, oi julma maailma! Puoli vuosisataa ehdin tätä pallolla tallata. Olisin ollut täällä kauemminkin...


Kello 15


Oireet vähän hellittävät, mikä kuuluu asiaan. Korona saa potilaan kunnon heittelemään ennen kuin se lamauttaa uhrinsa kokonaan. Pirullinen virus! Päätä kyllä särkee edelleen ja suu kuivuu samaa tahtia, kun kaadan sinne Kofola-limpparia. Valmistaudun jo henkisesti siihen, että minut heitetään kohta helvetin porteille. Mutta nyt kun voin ja pysyn suurin piirtein vielä jaloillani, minun täytyy valmistautua pahimpaan. Yritän syödä jotain ja aion tuoda keittiöstä välttämättömiä tarvikkeita tänne makuuhuoneeseen sen varalta, etten pääsisi enää sängystä ylös. Tarvitsen ainakin lisää Kofolaa, pari purkkia oliiveja, salamiviipaleita (pitää ottaa ne pakkauksesta ja laittaa muovirasiaan), muutama suklaalevy, jokunen bisse (varmuuden vuoksi), perunalastuja, salmiakkia ja lakritsia (postipaketista) ja muuta oleellista ja elintärkeää. Itse asiassa pitäisi varmaan roudata jääkaappi tähän sängyn viereen, tai sitten siirtää sänky keittiöön. Pitääpä miettiä, kumpi olisi käytännöllisempää.


Kello 15:20


Keittiön pöydällä minua odotti yllätys: kaksi tyhjää ja yksi puolikas vodkapullo. Mistä ihmeestä ne ovat sinne ilmestyneet? Korkkasin eilen kyllä yhden Praha-vodkan, mutta mistä ne kaksi muuta ovat sinne tupsahtaneet? Mysteerivodkat olivat halvempaa Bozkovia. Ei hitto. En kai ole hakenut niitä yöllä vietnamilaisen kulmakioskista? En keksi muutakaan selitystä. Joskus vain innostun liikaa, kun alan kalsarikännäilemään. Täällä kun saa vinettoa kellon ympäri joka kulman takaa. Jumalauta! Olikohan minulla kasvomaski mukana, kun menin ulos? En kai vain ole tartuttanut vanhaa kunnon Duong Giangia, joka moikkaa minua kadullakin? Yleensä hän vielä kättelee minua, kun menen hänen kioskiinsa. Kättelinköhän häntä viime yönä? Toivottavasti en. Saatana! Olen rikkonut karanteenin heti ensimmäisenä päivänä. Näkiköhän kukaan? Jos alakerran kyttääjäakka näki minut, hän on varmaan jo ilmoittanut viranomaisille.


Koetan etsiä maskia.


Kasvomaski löytyy suihkukopin lattialta. Olen näköjään oksentanut siihen.


Pesen maskin saippualla ja tulikuumalla vedellä ja laitan sen kuivumaan. En voi mennä ulos niin kauan kuin maski on märkä, joten toivon, ettei rakennuksessa synny esimerkiksi tulipaloa, joka pakottaisi minun poistumaan kotoa. En haluaisi tartuttaa muita. Nyt ei ole luonnonkatastrofien tai tulipalojen aika. Täytyy toimia vastuullisesti, vaikka olen kuoleman kielissä. Menen sänkyyn makuulle, jotta olen valmiina siihen, mitä viruksella on tarjolla seuraavaksi.


Minun ei tarvitse odottaa kauaa. Alkoholi ei ole taivuttanut virusta (terveisiä vaan Valko-Venäjälle: teitin metodi ei toimi), ja alan täristä peiton alla. Luen horkassa koronan oireita netistä ja teen itsearvioinnin:


- Kuume – tsek. Mittari näytti 37.1. Voi olla enemmänkin, kun mittarista alkaa olla patterit lopussa.

- Yskä – tsek. Sehän alkoi jo toissa päivänä kaupassa.

- Hengenahdistus – tsek. Ahistaa tod-ella paljon.

- Lihaskivut – tsek. Äsken meinasi iskeä aivan kauhea suonenveto.

- Väsymys – tsek. Väsyttää ihan simona.

- Nuha – tsek. Sitähän minulla on aina. Nokka vuotaa 24/7/365.

- Pahoinvointi – tsek. Yrjösin tänä aamuna.

- Ripuli – tsek. Pönttö näytti lihapadalta ja anus aukko tuntui kuin sitä olisi hiplattu chilillä.

- Haju- ja makuaistin häiriöitä – tsek. En muista haistaneeni tai varsinkaan maistaneeni, että olin oksentanut yöllä kasvomaskiin. (Myöhemmin kyllä yrjösin, kun pissaämpäri haisi niin pahalle.)

Joka ikinen kriteeri täyttyy! Joka-ikinen!
32 views