• Marko

Kulttuurin ystävä

Minä olen kulttuurin suurkuluttaja. Enkä nyt todellakaan tarkoita mitään sirkushuveja vaan aitoa, syvällistä Kulttuuria. En kuuntele radiota enkä juuri katsele televisiota; ne on tarkoitettu rahvaalle, kuten Hollywood-tuotoksetkin. Jos katson elokuvia, katson eurooppalaisia taide-elokuvia tai mustavalkoisia riippumattomia amerikkalaisia tuotantoja. Televisiosta katson vain laadukkaita kulttuuridokumentteja. En kestä käydä elokuvateattereissa, jossa muut ihmiset pilaavat tunnelman tirskumalla väärissä paikoissa tai rypistelemällä karkkipapereita. Elokuvia varten minulla on kotona kotiteatteri, ja omistan hienon valikoiman taide-elokuvia teräväpiirtolevyinä. Mutta se elokuvista, sehän on vielä täysin kehittymätön taidemuoto.

Musiikkina kuuntelen parhaita klassisia levytyksiä sekä jazzia. Minulla on yli tuhannen nimikkeen kokoelma cd-levyjä, jotka on järjestetty aakkosten mukaan. Luovuin vinyylilevyistä, koska ne ovat teknisesti heikompilaatuisia kuin cd-levyt, enkä voi ymmärtää niihin liitettyä nostalgiaa. Populaarimusiikista suosin vain 1970-luvun proggressiivista rockia sekä klassista bluesia. Myös swing saattaa pyörähtää levylautasellani, jos olen erityisen kepeällä päällä.

Matkoillani etsiydyn kaupunkeihin, joissa on tarjolla paljon oopperaa, balettia ja jazzia. Käyn myös teattereissa; ei haittaa, vaikka esitys olisi vieraalla kielellä, koska olen lukenut kaikki näytelmät etukäteen ja nähnyt klassikot useina eri versioina. Lontoossa käydessäni käyn joka päivä teatterissa yhdessä päivä- ja yhdessä iltanäytöksessä. Sanomattakin on selvää, että käyn katsomassa kaikki kotikaupunkini ammatti- ja harrastajateatterinäytökset. Olenpa kerran esittänyt pientä roolia eräässä kellariteatterissa, mutta tulin siihen tulokseen, etten oikein päässyt roolini (koivu) sisään. Jätetään Taiteen tekeminen Taiteilijoille!

Varsinainen heikkouteni ja rakkauteni on kuitenkin kirjallisuus. Olen suorastaan addiktoitunut kirjoihin. Luen 2-4 romaania päivässä enkä tulisi kerta kaikkiaan toimeen ilman kirjoja. Kotonani minulla täytyy olla kirja ulottuvillani kaikkialla, minne menen. Minulla on kirja keittiössä, yöpöydällä, tässä vieressäni olohuoneessa ja tietenkin wc:ssä. Ellen pysty varsinaisesti lukemaan kirjaa, kuuntelen niitä äänikirjoina, vaikkapa kävellessäni tai tehdessäni rutiiniaskareita. Harvassa ovat ne hetket, etten lukisi jotain kirjaa.

Olen huomannut, että pystyn keskittymään enempään kuin yhteen asiaan samanaikaisesti. Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, että Kulttuuria ja Taidetta on niin runsaasti, että jään paljosta paitsi, jos keskityn vain yhteen asiaan kerrallaan. Elämä on yksinkertaisesti liian lyhyt. Siksi lopetin myös työni toimistossa ja omistauduin täydellisesti Taiteelle.

Nykyään saatan kirjaa lukiessani joko kuunnella samalla musiikkia, katsoa elokuvia tai vaikkapa teatteriesitystä. Parhaimmillaan olen tällä metodilla saanut nauttia viidestä taide-elämyksestä samanaikaisesti. Viime New Yorkin matkallani katsoin samanaikaisesti Broadway-musikaalia, kuuntelin Daniel Barenboimin Bach-levytyksiä, luin Samuel Beckettin näytelmää, katsoin kannettavalta dvd-soittimelta uusinta Wim Wenders -elokuvaa ja ihailin lumoavaa kuvakirjaa Michelagelon veistoksista. Jotkut katsojat tuntuivat paheksuvan toimintaani, mutta epäilenpä useimpien heistä kateellisina salaa ihailleen todellista Taiteen ystävää. Olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että pystyn nauttimaan Taiteesta parhaiten oman kotini rauhassa. Siksi vältän poistumasta kotoani muuten kuin pakon edessä, koska kaikki aika pois kotoa ja Taiteen äärestä on hukkaan heitettyä aikaa.