top of page
  • Writer's pictureMarko

Paluu käytettyjen vitsien kauppaan (10 vuotta myöhemmin)

Updated: Feb 12, 2020


– Hyvää päivää. Miten voimme auttaa?


– Tota… Päivää vaan putiikkiin.


– Mitäpä saisi olla?


– Mulla olisi näitä käytettyjä vitsejä. Kun pitäis saada vähän käteistä… Että mitäs näistä saisi?


– Katsotaanpa… Jaahas… Tätä ensimmäistä vitsiä meillä on jo ihan liian monta kappaletta hyllyssä…


– No eikö siitä jotain? Kun emmä sitä takaisin kotiinkaan haluais viedä.


– Ei, tämä vitsi ei enää yksinkertaisesti liiku. Kerää vaan pölyä ja vie hyllytilaa. Viime kuussa kärrättiin jo suurin osa roskiin. Ettei vaan olisi muuten sieltä peräisin?


– Ei. Kyllä se on vaarivainaan peruja.


– Mutta silti, ei me kyllä tätä…


– No entäs ne muut?


– Katsotaan. No, tästä toisesta minä voisin antaa viisikymmentä penniä…


– Siellä on viisi sitä samaa vitsiä, tekisikö se sitten kaksi ja viisikymmentä?


– Ai niinpäs onkin… Ja nämä näyttää ihan kopiokoneella monistetuilta.


– Ei kun kyllä ne on ihan kaikki aitoja. Niitä on vaan kertyny nurkkiin vuosien varrella. Ja yks on Penan. Se venaa ulkona.


– Ai onko tämä kappale Penan?


– Juu. Just tuo on Pentin.


– Mistä te voitte sen tietää? Näissä kaikissa on täsmälleen sama tahra vasemmassa yläreunassa. Kyllä nämä ovat toistensa kopioita.


– Eikä varmana ole!


– Älkääpä korottako ääntänne. Jos toimisin lain mukaan, saksisin nämä laittomat kopiot tässä ja nyt naurukelvottomiksi…


– Mutta…


– Olen nähnyt vuosien varrella kaikenlaista tässä ammatissa. Nyt teemme niin, että unohdamme nämä neljä kopiota, voitte ottaa ne mukaanne, ja saatte tästä yhdestä viisikymmentä penniä.


– No ei kai sitä muutakaan voi. Entäs ne loput?


– Katsotaanpa. Ei, ei. Tämä on työvoimatoimiston kirje. Tässähän on leimat ja kaikki. Tämä seuraava on jokin kirjasta repäisty runonpätkä ja tämä viimeinen on kirjoitettu kielellä, joka näyttää flaamilta.


– Eiks se oo sitten niinku harvinaisuus? Ikinä en oo nimittäin nähny vastaavaa.


– Ehei. Meillä ei flaaminkielisille vitseille ole lainkaan kysyntää. Pari vuotta sitten otettiin kokeeksi yksi hyllyyn ja siellä se on edelleen. Viime viikolla kävi yksi hollantilainen pariskunta, mutta ei kelvannut edes ilmaiseksi.


– Eli tota, eiks yhtään enempää kuin se viiskyt penniä?


– Kyllä se siihen taitaa nyt jäädä.


– No, parempi kai sekin kuin ei mitään. Kiitti vaan, kaveri.


– Kas tässä. Ja jos löytäisitte jostain alkuperäisiä 70-luvun poliittisia vitsejä tai 50-luvun rillumarei-kamaa, niin niistä maksetaan aivan eri lailla. Samoin kuin sodan aikaisista juoksuhautavitseistä, kunhan ne ovat vielä luettavassa kunnossa. Mint-kuntoisten talvisotavitsien hinta saattaa kavuta useisiin tuhansiin.


– Täytyypä pitää mielessä. Kiitti vaan.


– Eipä kestä. Tervetuloa uudelleen.

3 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


bottom of page