• Marko

Romaanihenkilö tuntee pakottavaa tarvetta puhutella lukijaa kesken kiihkeän rakkauskohtauksen

”Voisiko se lukija, jonka matkapuhelin soi, laittaa ystävällisesti puhelimensa kiinni tai siirtyä muualle puhumaan? On muutenkin vaikea keskittyä tällaiseen kohtaukseen, varsinkin kun kirjailija ei näytä osaavan päättää, kirjoittaako hän herkkää rakkauskohtausta vai sen parodiaa. Minä en halunnut olla ensirakastaja rakkausromaanissa; paljon mieluummin olisin toimintaromaanin sankari, tai edes roisto, mutta kun kortit on näin jaettu, voin tehdä vain parhaani. Ja sinä siellä! Laittaisit edes paidan päälle lukiessasi! Ymmärrän, että Kanarian saarilla voi olla hellettä, mutta joku raja sentään jossain. Ja mitä ihmettä sinä edes luet tällaista nyyhkykirjallisuutta? Sinähän olet mies. Miehet lukevat Remestä tai Dan Brownia (voi luoja miten huono kirjailija). Äijäkirjallisuutta, ärrrrrr. Taidatte olla homo, vai? Olisihan minun pitänyt arvata noista viiksistä. Pitäkää ne kädet poissa sieltä! Voi luoja, älkää nyt herran nimessä ottako sitä housuistanne! Ei, älkää! Apua!!!”

Ja äkkiä Pedro aivan selittämättömästi astui alas jyrkänteeltä, jolla hän oli vain minuutti aikaisemmin suudellut kiihkeästi Tarjaa.