– Hyvää päivää. Miten voin auttaa herraa?
– Voi, kun minulla on hätätilanne. Minun täytyisi hieman realisoida kokoelmani, ja ajattelin tarjota teille tällaista…
– Jaaha, tämä näyttää englanninkieliseltä. Yleensä nämä eivät kyllä liiku…
– Katsokaapa tarkemmin. Se on alkuperäinen Monty Python -vitsi. Kaikkien kuuden jäsenen signeeraama. Mukaan tulee aitoustodistus, totta kai.
– Ei voi olla totta! Mistä ihmeestä te olette saaneet tämän? Olen nähnyt näitä vain kuvissa. Sallinette, että otan esille kumihansikkaani.
– Hankin sen vuonna kuusikymmentäyhdeksän, kun olin käymässä Lontoossa. Satuin liikkumaan Sohossa, ja törmäsin eräässä antikvariaatissa Terry Jonesiin. Hänellä oli, noh, kova krapula ja hän yritti myydä vitsiä hieman vastahakoiselle liikkeenharjoittajalle. Kauppoja ei syntynyt, antikvariaatin omistaja nauroi itse asiassa päin naamaa herra Jonesille. Satuin lähtemään samalla ovenavauksella ulos ja tarjosin vitsistä viisikymmentä pennyä, lähinnä säälistä. Siihen aikaan kukaan ei ollut edes kuullutkaan Pythoneista. Herra Jones hyväksyi tarjoukseni, ja tässä sitä nyt ollaan. Raskain mielin, jos saan lisätä.
– Tämä on historiallisesti merkittävä vitsi! Oletteko arvioituttaneet sen asiantuntijalla?
– Ajattelin, että te osaisitte arvioida sen? Vasta viime kuussa Sothesbyn huutokaupassa vastaavan Monty Python -vitsin arvo nousi kymmeneen tuhanteen puntaan.
– Kymmenen tuhatta puntaa! Fiu!
– Mutta luulen, että tämä on vieläkin arvokkaampi. Nähkääs, vitsin pääarkkitehti on sittemmin edesmennyt herra Chapman.
– Todellako? Aivan, aivan. Tässähän on hänen puumerkkinsä!
– Ja kuten näette, olen pitänyt vitsiä kaikki nämä vuodet todella hyvässä kunnossa. Se ei ole altistunut auringonvalolle. Se ei ole kulunut. Sitä ei ole naurettu puhki.
– Tämä on kaikin puolin uudenveroinen vitsi. Todella merkittävä löytö
– On vielä yksi seikka, joka nostaa sen arvoa.
– Mikä?
– Jos luette vitsin ja tunnette Pythonien tuotannon, huomaatte, että se on käyttämätön: tätä vitsiä ei ole käytetty TV-sarjassa eikä elokuvissa.
– Nyt minun täytyy kuulkaa istuutua. En ole enää varma, onko tämä totta. Kadonnut alkuperäinen Monty Python -vitsi minun putiikissani! Tämän täytyy olla unta!
– Ei tämä ole unta, valitettavasti. Minä tarvitsen kipeästi rahaa. Sen vuoksi joudun myymään vitsikokoelmani helmen.
– Paljonko te tästä pyydätte?
– Noh. En halua olla kohtuuton. Tiedän, että rakastatte vitsejä ja että olette samalla myös liikemies. Tarjosin vitsiä suoraan velkojalleni. Hän tarjosi siitä viisi tuhatta.
– Viisi tuhatta aidosta Monty Pythonista? Se on pyhäinhäväistystä!
– Niin minäkin sanoin hänelle.
– Kuulkaa. Tarjoan teille tästä suoralta kädeltä viisitoistatuhatta. Saan haalittua rahat iltapäiväksi. Joudun myymään autoni, panttaamaan taloni ja tyhjentämään tyttäreni opintorahaston, mutta onhan tämä sen arvoinen. Mitä sanotte?
– Saatteko rahat kello yhdeksi?
– Se voi mennä tiukille, mutta lupaan tehdä parhaani. Onko vartin yli yksi liian myöhään?
– Kyllä se vielä nippa nappa ehtii.
– Jos kaikki menee hyvin, saan rahat jo viittä vaille.
– Siinä tapauksessa kiinni veti!