– Hyvää päivää. Miten voin auttaa?
– Kun minä kaipaisin jotain piristystä tähän päivään. Kun kaikki tuntuu jotenkin niin harmaalta ja ikävältä.
– Ymmärrän. Onko teillä jokin tietty vitsi mielessä?
– Ei.
– Jokin aihepiiri kenties?
– Eipä oikeastaan.
– Käsittelytapa? Poliittisen korrektiuden aste? Tyylilaji? Minkäikäistä vitsiä ajattelitte?
– Kysymyksenne saavat minut ahdistumaan. Etsin vain jotakin, mikä saisi ajatukseni pois elämästäni.
– Ymmärrän. Haluatte vain saada kunnon naurut.
– Juuri niin.
– Siinä tapauksessa olette tulleet oikeaan paikkaan. Ottakaa tämä lomake. Siinä on kysymyksiä mieltymyksistänne, huumorintajustanne, poliittisista näkemyksistänne ja niin edelleen. Kaikki aivan luottamuksellisesti, tietenkin. Kysymysten avulla löydämme teille sopivan vitsin tuossa tuokiossa.
– Kiitoksia.
– Täyttäkää lomake kaikessa rauhassa. Muistakaa olla rehellinen. Ja kysykää ihmeessä, jos siellä on jotain epäselvää.
– Mihin te oikein tarvitsette sähköpostiosoitettani?
– Se on suoramarkkinointia varten. Mutta jättäkää se kohta täyttämättä, ellette halua saada meiltä mainospostia. Siinä tapauksessa jäätte kyllä hyvistä tarjouksista paitsi!
– Minusta nämä kysymykset ovat hieman liian henkilökohtaisia. En minä halua kertoa teille, minkä ikäisenä lopetin nukkumasta vanhempieni sängyssä tai tunsinko peniskateutta isääni kohtaan. Itse asiassa nämä kysymykset saavat minut ahdistumaan.
– Ymmärrän, mutta tämä on tieteellisesti laadittu kaavake.
– Minä kärsin depressiosta! Haluan vain nauraa hieman. Hörähdellä pikkuisen, siinä kaikki. Ei kai se ole liikaa pyydetty?
– Näyttäkääpä sitä lomaketta. Ehkä me voimme…
– Pitäkää kiirettä. Tunnen kuinka tummat pilvet kerääntyvät ympärilleni.
– Ulkona näyttääkin tummuvan, heh heh. Voitteko ehkä vasta vielä muutamaan tarkentavaan kysymykseen?
– Nopeasti.
– Pidättekö enemmän puujalka- vai hirtehisvitseistä?
– En oikeastaan kummistakaan.
– Absurdeista vai Pikku Kalle -vitseistä?
– Enemmän jälkimmäisistä.
– Selvä. Ja vielä yksi kysymys: brittihuumori vai amerikkalainen sitcom?
– Sitcom. Voitteko kiirehtiä? Apatia alkaa levitä aivoissani.
– Tiedänkin jo, minkä vitsin tarvitsette. Kipaisen vain hakemassa sen… Kas tässä. Se tekisi tasan vitosen.
– Voinko käyttää vitsin heti? En tiedä selviänkö, jos odotan kotiin saakka.
– Hyvä on. Tavallisesti kehotamme nauttimaan vitsit muualla, mutta ymmärrän, että tämä on hätätapaus.
– Voi luoja, niin on. Voitteko aukaista sen. Käteni tärisevät liikaa.
– On ehkä parasta, että istuudutte tuolle sohvalle. Tämä vitsi on todella jämäkkää tavaraa.
– Kiitos teille. Voi luoja. En tiedä auttaako tämä. Katsotaanpa… Jaaha… Heh… Heh heh… Tämähän on aivan… Hahahaa… Hahhahhahhahhaa… Buah…. Hik… BUAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAAAAAA!!!