– Päivää.
– Päivää. Mitä saisi olla?
– Haluaisin ostaa rasistivitsin.
– Rasisti–? Ei. Ei meillä ole sellaisia myynnissä.
– Ihanko totta? Ja kun kollega kertoi hankkineensa teiltä viime viikolla oikein mainion rasistivitsin. Saimme hyvät naurut puoluetoimistolla.
– Nyt kyllä olette kuulleet väärin. Me emme myy sellaista materiaalia. Jos haluatte penkoa, niin poliittisesti epäkorrektien vitsien osastolta saattaisi löytyä jotakin sinne päin.
– Anteeksi. Joudun vastaamaan tähän puheluun… Haloo? Per-Olof Hippi puhelimessa. Kyllä. Kyllä minä olen vihreän puolueen lehdistövastaava… Ei. En voi kommentoida asiaa ennen kuin olen puhunut puheenjohtajan kanssa. Voitte soittaa uudelleen kello neljältä. Hyvä. Kiitos. Kuulemiin… Niin, mihinkä me jäimmekään?
– Anteeksi, mutta kuulinko oikein? Te työskentelette vihreälle puolueelle?
– Kyllä.
– Ja haluatte ostaa rasistivitsin?
– Niin. Mitä ihmeellistä siinä on?
– Mutta eiväthän teikäläiset yleensä kerro rasistivitsejä.
– Miten niin emme? Kaikkihan me kerromme niitä koko ajan! Emme nyt tietenkään julkisesti, koska se nyt voitaisiin tulkita, noh, epäkorrektiksi. Mutta silti.
– Mistä te oikein ostatte niitä?
– Täältä! Vai onko tässä kaupungissa joku toinenkin käytettyjen vitsien kauppa?
– Ei minun tietääkseni.
– No niin. Ja nyt kun oikein muistelen, niin Lapin osaston Grönberg murjaisi kokousristeilyllä oikein mojovan rasistivitsin, ja kehui, että oli hankkinut sen teiltä.
– Tässä on tapahtunut jokin väärinkäsitys. Emme me myy rasistisia vitsejä.
– Oletteko aivan varma? Liittohallituksen Vihermetsä myös mainitsi hankkineensa aivan mainion rasistivitsin juuri teiltä.
– EU:n vitsidirektiivit kieltävät sellaiset kaskut. Viime kuussa meillä oli tarkastaja, joka kävi läpi kaikki meidän 1950-luvulta peräisin olevat vitsimme. Ensiksi hän kävi läpi sanaston. Jouduimme muuttamaan kaikki ‘neekerit’ ‘afrikkalaisamerikkalaisiksi’, kaikki ‘mustalaiset’ ‘romaneiksi’ ja kaikki ‘saamelaiset’ ‘pohjoisen alkuperäiskansan edustajiksi’. Kun tarkastaja siirtyi käsittelemään itse vitsien sisältöä, hän joutui kutsumaan avuksi kolme kollegaansa. Lopulta kävi niin, että jouduimme hävittämään kahdeksankymmentä prosenttia vitseistä liian –
– Anteeksi, mutta te olette käsittäneet minut väärin.
– Miten niin?
– En minä halua ostaa rasistisia vitsejä.
– Ai ette vai? Mutta niinhän te –
– Minä sanoin haluavani ostaa rasistivitsejä. Siis vitsejä rasisteista.
– Ai niinkö? Miksette te heti sanoneet..?
– Mutta minähän sanoin. Kerroin haluavani ostaa rasistivitsejä.
– Ai jaa. Taisin kuulla siis väärin.
– No, onko teillä niitä?
– Onhan meillä. Tuolla vasemmalla ovat puoluepoliittiset vitsit. Heti kokoomusvitsien jälkeen on perussuomalaisten osasto. Siellä ne meidän rasistivitsimme ovat.