En ole koskaan tykännyt Reinosta. Lapsina me asuttiin samassa kerrostalossa, ja me leikittiin joskus yhdessä ja oltiin jonkinlaisia kavereita. Alakoulussa Reino alkoi kuitenkin kiusata minua. Haukkui minua läskiksi, vaikka yritti edelleen teeskennellä kotona kaveria. Siksi isä ja äiti ei ymmärtäneet, kun yritin sanoa, että Reino kiusasi koulussa. Reino valehteli niille päin naamaa, kun ne kerran kysyi siltä suoraan. Sen se osasi: valehtelun. Reino ei osannut olla valehtelematta, vaikka totuuden kertominen olisi ollut sille joskus parempi vaihtoehto.
Kiusaaminen jatkui yläkoulussa, ja kun Reinon vanhemmat muutti meidän naapurista, sen ei tarvinnut enää esittää minun kaveriakaan. Siitä tuli luokan pahis, jonka ympärillä oli aina sen oma jengi. Ne hakkas minua ja Satua kotimatkalla ja nauroi päälle, ja me pelättiin mennä kouluun. Se oli kamalaa aikaa, mutta onneksi se loppui. Näin Reinosta jälkeenpäin kyllä tosi pahoja painajaisia, joten Reino jatkoi satuttamistani vielä pitkään.
Kyllähän Reino pyyteli myöhemmin sitä anteeksi, kun parikymmentä vuotta myöhemmin tavattiin sattumalta bussiasemalla. Se kiersi asemalla kerjäämässä kolikoita, joten sillä ei tainnut mennä kovin hyvin. Mihin lie huumejuttuihin oli sekaantunut ja kuulemma oli jo linnassakin istunut. Sanoin kyllä, että annan anteeksi, kun se oli niin sekaisin ja säälittävän näköinen. Mutta oikeasti en antanut. Viikon päästä näin unen, jossa ihan ilkuin Reinon tilanteelle ja se tuntui hyvältä, ainakin siinä unessa. Jotenkin sain siitä tyydytystä etenkin, kun uneni ovat yleensä niin todentuntuisia.
Vähän myöhemmin luin lehdestä, että Reino oli joutunut taas linnaan, sillä kertaa taposta. Sitten hänestä ei kuulunutkaan mitään vähään aikaan. Minä tapasin Jarkon, me mentiin naimisiin ja saatiin tyttö ja poika ja ostettiin omakotitalo ja koira. Elettiin kunnon tavallista elämää, varsinkin kun saatiin toinen auto hankittua. Joku tuttu kertoi sitten, että Reino oli päässyt linnassa ja oli ihan pohjalla. Reinon elämä oli pelkkää huumeita ja rötöstelyä, ja minä vain kohautin olkapäitäni ja ajatelin, että ihan oikein. Eihän se ollut kovin kristillistä ajattelua, mutta minusta Reino sai mitä ansaitsi.
Sitten kului varmaan kymmenen vuotta, edes unia en nähnyt Reinosta koko aikana, ja yhtenä iltapäivänä ovikello soi. Oven toisella puolella oli Reino. Se oli muuttunut. Sillä oli puku päällä ja Raamattu toisessa kourassa ja hattu toisessa. Se oli löytänyt Jeesuksen, ja Jeesus oli käskenyt sitä tulla pyytämään anteeksi. Päästin sen sisään, lapset oli koulussa ja Jarkko töissä, ja tarjosin sille kahvia. Siinä se Reino sitten kertoi elämästään ja miten oli löytänyt Jeesuksen ja päässyt eroon kamalista paheistaan. Se pyysi minulta anteeksi ja me itkettiin yhdessä ja minä annoin sille anteeksi, sillä kertaa ihan oikeasti.
Kaikki oli siis hyvin. Kuulin myöhemmin, että Reino oli töissä seurakunnalla puutarhurina ja pärjäsi siinä ihan hyvin. Lapset kasvoi, me rakennettiin kesämökki järven rannalle ja Jarkko sai ylennyksen varastopäälliköksi. Elämä jatkoi tuttuja turvallisia latuja, ja joskus saatoin nähdä Reinonkin, kun kävelin hautausmaan vierestä ja me vilkutettiin toisillemme. Mutta sitten yhtenä yönä näin Reinosta unen, missä Reino käyttäytyi tosi törkeästi minua ja lapsia kohtaan. Hänellä oli yllään sama puutarhurin puku, mitä hän käytti päivätöissään ja hän uhkaili hautaavansa minut elävältä. Ja muuta ihan kamalaa mitä en edes kehtaa kertoa tässä.
Aloin vältellä kirkon ja hautausmaan reittiä, etten näkisi Reinoa. Sen verran kamala se uni oli. Mutta seuraavalla viikolla Reino ilmestyi taas unessa ja tappoi Jarkon minun ja lasten silmien edessä. Ihan järkyttävää! Keräsin seuraavana päivänä rohkeuteni ja ajoin pyörällä hautausmaan vierestä. Reino ei ollut siellä. Ajattelin, että poliisit oli hakeneet sen, mutta sitten näin sen leikkaamassa nurmikkoa seurakuntatalon pihalla. Reino huomasi minut, ja minä katsoin Reinoa. Se vain huiskutti kättä ja oli kuin ei olisi koskaan tehnyt mitään väärää. Minä ajoin pala kurkussa nopeasti ohi ja mietin, pitäisikö minun mennä poliisin puheille. Maltoin kuitenkin, koska poliisi ei olisi ehkä vielä tietoinen siitä, että Reino oli palannut samoihin puuhiinsa.
Seuraavana yönä Reino raiskasi minut. Se oli kamalaa. Jarkko herätti minut kun olin kuulemma huutanut unissani, mutten pystynyt kertomaan sille. Sehän olisi mennyt ja tappanut Reinon. En saanut koko yönä unta, kun ajattelin vain, miten Reino oli edellispäivänä ollut kuin ei olisi ollutkaan. Minusta se todisti sitä, ettei Reino ollut parantanut tapojaan eikä ollut valmis ottamaan vastuuta siitä, miten käyttäytyi unissani.