Presidentinkaataja Bob Woodwardilta ilmestyi tällä viikolla jo toinen kirja Trumpista tämän presidenttikauden aikana. Toisin kuin ensimmäiseen kirjaansa Fear, tällä kertaa Woodward sai haastatella Trumpia kuluneen vuoden aikana peräti 18 kertaa. Ennakkoon suurinta kohua aiheutti - syystäkin - paljastus, että Trump on tietoisesti vähätellyt koronaviruksen vaarallisuutta, vaikka tiesi ja kertoi Woodwardillekin jo alkuvuodesta aivan muuta. Pian jo 200 000 amerikkalaista on kuollut viruksen takia.
Woodward kärttää läpi kirjan Trumpilta tämän roolia USA:n kriisiajan presidenttinä ja välillä melkein luennoi kuin peruskoulun opettaja vapaan maailman johtajalle, mutta Trump ei millään suostu ymmärtämään virkansa mukana tulevaa vastuuta. Sen sijaan hän tuttuun tapaansa valittaa, miten valemedia vihaa häntä ja kaikki muutkin ovat häntä vastaan - vaikka hän on omasta mielestään historian paras presidentti.
Trump antaa ymmärtää, että Kiina olisi antanut koronan levitä tahallaan muuhun maailmaan, jottei se olisi joutunut kärsimään siitä yksin. Koko vuoden Trump on puhunut Kiina-viruksesta, Kiina-rutosta tai Wuhan-flunssasta. Koronavirus on Trumpille lopultakin vain epäreilu häiriötekijä, joka uhkaa vaarantaa hänen uudelleenvalintansa.
"Kaikki sujui niin hyvin ennen Kiina-virusta!"
Lehdistötilaisuuksissa Trumpilla on tapana jättää vastaamatta vaikeisiin kysymyksiin ja ohjata keskustelu sivuraiteille. Konkaritoimittaja Woodwardkin joutuu käyttämään haastatteluissa Trumpin kanssa kaiken kokemuksensa, jotta pääsisi edes välillä puhumaan samasta asiasta aivan eri todellisuudessa elävän presidentin kanssa.
Kun puhe tulee virkarikossyytteeseen johtaneesta Ukraina-puhelusta, Woodward kertoo Trumpille, että Nixon olisi voinut selvitä Watergate-skandaalista, jos hän olisi vain pyytänyt anteeksi ja myöntänyt virheensä. Woodward kärttää Trumpilta, miksei hän pyytänyt anteeksi, mutta tapansa mukaan Trump kiertelee ja kaartelee ja myöntää lopuksi, että kyllähän hän voisi pyytää anteeksi, jos olisi väärässä. Muuten se olisi "katastrofi", koska hän myöntäisi samalla olleensa väärässä. Kun Woodward kysyy, onko Trump pyytänyt koskaan mitään anteeksi, Trump vastaa:
"En ole koskaan väärässä. Ok."
Woodward yrittää saada selville, onko Trumpin hallinnolla koronastrategiaa, muttei saa muuta vastausta kuin että hallinnon täytyy "tehdä hyvää työtä". Sama täysin sisällötön "hyvää työtä" -yleisstrategia pätee kaikkeen. Hän kysyy, onko pääepidomologi Fauci selvittänyt Trumpille koronaviruksen perusteita. Trump sanoo, että ehkä on, mutta että hän on tosi kiireinen mies. Woodwardille Trumpilla on kuitenkin aikaa, muttei sille, että Trump selvittäisi itselleen perusasiat maailmaa ravistelevasta pandemiasta. Sen sijaan Trump kerskuu professorisedällään, jonka ansiosta hän "ymmärtää näitä asioita, tiedäthän, geneettisesti".
Kun Trump kiidätettiin Black Lives Matter -mielenosoitusten takia Valkoisen talon turvahuoneeseen, Trump väittää, että "se oli enemmänkin tarkastuskäynti". Hän toistaa "tarkastuskäyntiä" niin kauan, että lukijalle alkaa valjeta turvamiesten käyttäneen lastentarhapsykologiaa saadakseen Trumpin uskomaan "tarkastuskäyntiin", jotta saisivat presidentin minne halusivat.
"Se olisi pitänyt tarkastaa joka tapauksessa. Se ei ollut mikään iso juttu. Se oli päiväsaikaan. Päiväsaikaan. Ei mikään iso juttu."
Trump jatkaa "tarkastuskäynnistä" jankuttamista toistellen samoja lauseita sivukaupalla. Sen jälkeen käy ilmi, ettei kyse ollut mistään tarkastuskäynnistä. Trump alkaa puhua väkivaltaisista äärivasemmistolaisista ja anarkisteista. "He ovat pahoja ihmisiä." Trump on kuitenkin sitä mieltä, että hän on tehnyt enemmän mustien ja latinoidenkin hyväksi kuin kukaan muu maailmanhistoriassa. Sen jälkeen hän valittaa, ettei "saa vastarakkautta" näiltä alamaisiltaan. Kun Woodward yrittää penätä, onko USA:ssa rasismia ja kykenisikö Trump ajattelemaan asioita vähemmistöjen näkökulmasta, presidentti osoittaa jälleen kerran täydellisen empatiakyvyttömyytensä.
Maailman ykkösvävy Jared Kushnerin näkemys appiukostaan on se, että kaikki ne ominaisuudet, jotka tekevät Trumpista muun maailman silmissä epäpätevän, itserakkaan ja megalomaanisen valehtelijan, ovat presidentin parhaita ominaisuuksia. Kushnerin mielestä yksi avain Trumpin ymmärtämiseen on Liisa ihmemaassa -kirja.
Trump kehuu, että hän tulee tosi hyvin toimeen maailman kovien jätkien, kuten diktaattori Erdoganin tai diktaattori Kim Jong-Unin kanssa. Jälkimmäisen kanssa kylläkin oli syttyä ydinsota. Samalla, kun turvallisuusviranomaiset pelkäsivät aikuisten oikeasti ydinsodan syttymistä, Trump heitti tapansa mukaan bensaa liekkeihin haukkumalla Pohjois-Korean Rakasta Johtajaa "hulluksi rakettimieheksi". Sitä seurasi lyhyt bromanssi, tapaamisia ja imeliä rakkauskirjeitä, joita siteerataan kirjassakin. Trump fanittaa Kimiä, etenkin kun tämä kertoi hänelle yksityiskohtia siitä, miten tapatti oman setänsä ja mitä ruumiille sen jälkeen tehtiin. Demokraatithan eivät ole mitään Pohjois-Korean diktaattoriin verrattuna! Trumpin mielestä hän ansaitsisi näistä ponnistuksistaan Nobelin rauhanpalkinnon - eihän ydinsotaa lopulta syttynytkään!
Bob Woodwardin kirja on parhaita oppaita Trumpin ajatteluun, koska Trump pääsee siinä kertomaan ajattelustaan omilla sanoillaan. Mitään syvällistä ei ole luvassa, vaan sitä tuttua tajunnanvirtaa ja trumpismia, jossa samat kyseenalaiset väitteet toistuvat loputtomiin. Hätkähdyttävintä on, että Trump tuntuu itse todella uskovan puheisiinsa ja kosmisen epäreiluun kohteluunsa. Tämä on kirja, jossa Trump todistaa itseään vastaan. Woodward ei itsekään ymmärrä, miksi Trump päätti tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Kuten Woodward kirjan lopussa toteaa, Trump on itse "pommi jokaisen oven takana" ja itsensä pahin vihollinen.
Trump on kehunut lukeneensa kirjan yhdeltä istumalta ja että se oli "hyvin tylsä".
Niinpä.
Lievää turnausväsymystä alkaa olla itsellänikin Trump-uutisten ja -kirjojen kanssa. Toivottavasti marraskuun jälkeen asiaan ei enää tarvitse palata.