Henrik Holapan muistelmat olivat ilmestyessään maanlaajuinen uutinen eikä syyttä: suomalaisen natsiliikkeen johtohahmo ja perustaja oli tullut "järkiinsä" ja sanoutunut irti aatteestaan. Hyvä oli voittanut pahan, mikä valoi uskoa ihmiskuntaan populismin ja rasismin huippukautena. Rakkaus oli voittanut vihan.
Elämää ideologiassa
Holappa kertoo kirjassaan tiestään uusnatsiksi. Miten hän innostuu Skinivalkoinen Suomi -televisiodokumentista, jota itse katsoin huvittuneena ja josta lyhyt ääniklippi pääsi Selkkaus-yhtyeemme Natseja vatsaan -kappaleen introksi. Ensimmäisissä kohtaamisissa Holappa huomaa Oulun skinien olevan epäluotettavia ja kaljaa kittaavia luusereita, jotka juoksevat poliisin nähdessään karkuun. Samaan aikaan Holapan harvaan ystäväpiiriin kuuluu maahanmuuttajia, joilta hän salaa uusnatsistiset näkemyksensä ja lopulta lopettaa ystävyyden. Hän seurustelee vuosien varrella ukrainalaisen ja somalinaisen kanssa ja harkitsee vakavasti muslimiksi kääntymistä luettuaan Koraanin kahteen kertaan, mutta päätyy katkaisemaan suhteet.
Ammattinatsi vai puolipäivänatsi?
Holappa haluaa toimia ammattinatsina, joten hän aloittaa kirjeenvaihdon ulkomaisten natsijohtajien kanssa ja matkustaa ympäri maailmaa näitä tapaamassa. Lakia pakoileva saksalainen natsijohtaja punkkaa hänen Oulun-kämpillään yli vuoden. Kun Suomessa uhkaa oikeusjuttu, Holappa pakenee USA:han ja päätyy hakemaan sieltä turvapaikkaa. Jenkeissä hän päätyy hetkeksi myös linnaan ja karkotetaan maasta, mutta Suomeen palattuaan Holappaa pidetään natsien keskuudessa "pakolaisena". Pohjoismaisen vastarintaliikkeen ruotsalaisten johtajien tuki kuitenkin auttaa Holapan Suomen-osaston johtoon.
Ero ammattinatsin ja puolipäivänatsin välillä on se, että kun ammattinatsi keskittyy organisaatioon, vallankumoukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön, jälkimmäinen saattaa hoidella vapaa-aikanaan Jyväskylän kirjastopuukotuksen tai Helsingin Pride-kulkueen kaasuiskun tapaisia hommeleita. Holapan piireissä sovittiin, että iskuista ei kerrota eikä kysellä, vaikka Holapan mukaan hyökkäykset tavallisia suomalaisia vastaan olivat hölmöjä. Ammattinatsi ei myöskään käy töissä, koska natsismi on hänen ammattinsa ja työnteko altistaa hänet palvelemaan juutalaista maailmanvaltaa, joka on soluttautunut kaikkialle.
Kansallissosialisti vai perusrasisti?
Holappa käväisee natsiuransa alkuvuosina Perussuomalaisissa, mutta toteaa nämä liian malitillisiksi ja muslimivastaisiksi. Kansallissosialistin kun täytyy vihata ennen kaikkea juutalaisia, vaikka Holappa ei ole eläessään nähnyt sellaista. Ongelmaksi nousee se, että osa natseista on kovasti isänmaallista porukkaa, kun taas todelliset kansallissosialistit pyrkivät Pohjoismaisen vastarintaliikkeen johdolla arjalaiseen Pohjoismaiseen natsiliittovaltioon, jossa ruotsalaiset olisivat johtavassa asemassa. Siksi Perussuomalaiset ovat "patriootteina" vihollisia, ja Jussi Halla-aho liian muslimivastainen ja Israel-myönteinen, kun taas kauppias Kärkkäisen juutalaisvastaisuus avaa tien hedelmälliselle yhteistyölle.
Vihan lietsonta on ideologian ydintä, ja vihaa lietsotaan paitsi juutalaisia ja maahanmuuttajia, myös kilpailevia äärioikeistolaisia ja piireistä lähteneitä kohtaan. Eli kaikkia paitsi omia porukoita kohtaan - Holapan erotessa vastarintaliikkeestä siinä oli parikymmentä jäsentä.
Loppujen lopuksi lukijalle jää epäselväksi, miksi Holappa alun perin alkoi uusnatsiksi ja miksi hän sitten 15 vuoden jälkeen jätti varsin suurieleisesti liikkeen. Holappaa ei kiusattu koulussa, hän eli normaalissa perheessä ja tutustui jo varhain ulkomaalaistaustaisiin ihmisiin, eli hän ei ollut mikään tyypillinen haja-asutusalueen natsi. Nuorena kuulapäänä viinakaan ei maistunut Holapalle, toisin kuin muille skineille. Vaikuttaisi siltä, että Holappa vain ajautui kuplaan, jossa ideologia alkoi ruokkia itseään. Eihän Hitlerkään suunnitellut poliitikon uraa nuoruudessaan. Samaan aikaan kun Holappa kirjoitti rotuopeista, hän vaikutti kirjansa perusteella seurustelleen vain ei-suomalaisten naisten kanssa. Erottuaan uusnatseista hän meni naimisiin kiinalaisen kanssa.