• Marko

Charlie sanoo (2006)

Ranskalaiset elokuvantekijä(miehe)t ovat keksineet oman elokuvagenrensä, jossa päähenkilöinä on joukko viisikymppisiä, harvatukkaisia ja huonoihoisia pukumiehiä. Miehillä on tietenkin heitä puolta nuoremmat rakastajattaret, joita päästään näkemään mahdollisimman usein alasti. Siinä tämän genren huonot ja hyvät puolet. Ripaus draamaa mukaan ja voila: jälleen uusi taide-elokuva on syntynyt. Kännin festivaalit kutsuvat!

Tätä elokuvaa ei olisi tuotu Suomeen, ellei siinä olisi mukana Minna Haapkylä “kansainvälisessä läpimurrossaan”. Ja kyllähän Minna itkee ranskaksi (taidetta), ja vilaukselta nähdään myös Minnan toinen tissi (lisää taidetta). Jälkimmäistä vain sekunnin ajan. Tylsää.

Hämmentävintä on, että tämän tyypillisen chauvinistisen taidepläjäyksen on ohjannut kuusikymppinen nainen. Ranskassa näköjään kaikki on mahdollista.

#elokuva