Irvine Welshin kirjan kuvio on seuraava: Kun Danny Skinner ryyppää, hänen vihamiehensä Brian Kibby saa kärsiä seuraukset. Ja päinvastoin. Turhaan kirjassa ei mainita Oscar Wilden Dorian Greyn muotokuvaa. Welsh kuvaa alkoholismia, sen nousuhumalaa ja krapula-aamuja hersyvästi. Suomalaisessa kirjallisuudessa tuskin on kuvattu juoppoutta yhtä hauskasti, mutta silti realistisesti ja romantisoimatta.
Mestarikokeissa on pari puutetta. Kirja on aivan liian pitkä. Lähes 500-sivuisen opuksen loppuratkaisun arvaa jo monta sataa sivua ennen loppua. Lisäksi nörtti-Kibbyn masturbaatioahdistus ei oikein sovi Welshin kauhugalleriaan. Ehkä tällainen henkilö sopisi parhaiten jonkun suomalaisen runopojan kirjaan, mutta Irvine “Trainspotting” Welshin romaanissa hahmo ei ole kotonaan. Parisataasivuisena kirja olisi ollut huomattavasti parempi, nyt naurunhörähdykset vähenivät loppua kohti loistavan aloituksen jälkeen. Aiemmat suomennokset Paska ja Porno – vaikka nekin olivat tiiliskiviä – olivat timmimpiä pakkauksia.