• Marko

Jim Jefferies (Kongressikeskus, Praha 9.12.2019)

Tämä oli vuoden kolmas ja viimeinen iso englanninkielinen standup-keikka Prahassa. Aiemmat isot nimet olivat Jimmy Carr kesällä sekä Ricky Gervais kuukausi sitten. Molemmat esiintyivät Jefferiesin tapaan kongressikeskuksen parituhatta katsojaa vetävässä isossa salissa. Carrin näin jo toisen kerran, ja se ehkä riittää. Häiriköiden (englanniksi hecklers) haastajana tunnettu Carr yritti provosoida myös minua, kun istuin eturivissä, mutten päätynyt sentään toistuvien vitsien kohteeksi kuten jotkut muut. Hetkessä loppuunmyyty Gervais taas oli vähän vaisu kiertueensa ensimmäisessä showssa ja vilkuili koko ajan kelloaan. Paljon pienempi venue (ja huomattavasti edullisemmat liput) oli loppukesästä Jim Gaffiganilla, jonka Jack Nicholson -tyylinen turinointi sopi erinomaisesti legendaarisen Lucerna-teatterin lavalle.

Aiempina vuosina olen nähnyt kongressikeskuksessa myös Eddie Izzardin ja Louis CK:n – jälkimmäisen ennen metoo-skandaalia. Kävin aiempina vuosina usein pienemmisssä ravintolatilaisuuksissa, joissa oli useampi yleensä ihan hyvä ulkomainen pikkunimi ja jokunen paikallinenkin koomikko, mutta viime vuosina niitä ei ole enää järjestetty kätevästi kävelymatkan päässä asunnoltani ja ne ovat jääneet kokonaan väliin.


Lavakoomikoiden jutut alkavat useamman kerran jälkeen toistaa itseään, joten olen päättänyt, että keikoille on paras mennä katsomatta heidän aiempia esityksiään. Jefferiesistä en tiennyt etukäteen oikein muuta kuin että tämä on Australiasta ja että hän on kuuma nimi. Liput (taas kerran eturiviin, kun sinne kerran lippuja sai) ovat täkäläisittäin aika suolaisen hintaisia. Eturivi Jefferiesiin maksoi lähemmäs 80 euroa.

Oman rajoituksensa täällä tuo se, että suurin osa yleisöstä ei puhu englantia äidinkielenään eivätkä kaikki ehkä ymmärrä kulttuurisia viittauksia, mitkä voivat olla koomikon kotiyleisölle itsestäänselvyyksiä. Siksi vahva murre ja standup-koomikoille tyypilliset ajankohtaiset “mitä näin televisiossa tänään” -tyylinen läppä ei oikein toimi Prahassa. Onneksi kukaan mainituista ykkösketjun koomikoista ei ole sentään flopannut tämän takia, vaikka vähän joka esityksessä on ollut tilanteita, joissa osa yleisöstä ei ole ymmärtänyt yhtään mistä on kyse, kun samaan aikaan pienempi joukko on nauranut katketakseen. Oma siippani, joka ei myöskään ole natiivi englannin puhuja, jätti standup-komiikan seuraamiset mainittuihin ravintolakeikkoihin, koska ei kokenut ymmärtävänsä koomikoiden nopeatempoista englantia eikä myöskään näiden viljelemiä viittauksia.

Jefferies tuli lavalle kahden lämmittelijän pikarykäisyn jälkeen. Hän vaikutti alusta asti olevan hieman huppelissa ties mistä, ja joi jotain koko puolitoistatuntisen shown aikana pahvimukista – eikä se ollut vettä vaikka mukissa jäät kilisivätkin. Tunnin jälkeen hän alkoi vapettaa, vaikka paikalla on tietenkin tupakointikielto. Hieman aluksi hirvitti, että onko ulkomaantähti aivan tuubassa ja kompastuuko hän jossain välissä jalkojensa välistä kulkeneeseen mikrofonipiuhaan, kun hän tepasteli kongressikeskuksen ison salin valtavalla lavalla. Hän kertoi parituhatpäiselle yleisölle, että tämä on kiertueen intiimein sali, ja tosiaan mies esiintyi esimerkiksi viime viikolla Lontoon O2-areenalla. Välillä ajatus vähän katkeili, mutta myötähäpeältä kuitenkin säästyttiin.

Jim Jefferies oli nimittäin kauhean hauska. Hän ei kertonut varsinaisesti vitsejä, kuten vaikkapa niitä liukuhihnalta tarjoileva Jimmy Carr, vaan turinoi tarinoita tyypillisen standup-koomikon tapaan omasta elämästään. Paljonko niissä on totta, on ihan toisarvoinen asia verrattuna siihen, ovatko ne hauskoja. Nämä olivat suurimmaksi osaksi, välillä aivan hervottomiakin. Jefferies ei edukseen ole myöskään ilkeä, kuten jotkut koomikot vaan hänen esiintymistapansa on lähinnä lapsellisen tyhmä. Hän leikkii olevansa lapsi tai vaikka oma isänsä, aina kulloisenkin tarinan mukaan, eikä yritäkään olla realistinen vaan pärskyttelee suullaan tai puhuu ranskaa muistuttavaa siansaksaa silloin kun tekee pilaa ranskan kielestä. Vaikka puhe vilisee voimasanoja kuten melkein kaikilla koomikoilla nykyään, kiroilu ei ole pääosassa tai minkäänlainen komiikan lähde. Jopa leppoisana miehenä tunnettu Ricky Gervais oli ilkeämpi verrattuna Jefferiesiin.

Jefferies lomitti eeppisen kerrtomuksensa siitä, miten laktoosi-intoleranttina söi juustoa jonka jälkeen piti päästä vessaan, muiden juttujensa kanssa. “Actually, my point was”, toistui useaan kertaan, kun hän hyppäsi kertomuksesta toiseen ja jatkoi siitä, mihin oli edellisessä kertomuksessa päässyt. Kun raamatullinen vessasaaga oli huipentunut (arvatkaa mihin), hän istahti lavan reunalle ja antoi yleisön esittää kysymyksiä. Tyhmiinkin kysymyksiin hän vastasi fiksusti ja hauskasti sen sijaan, että olisi kuumottanut niiden esittäjiä.

Ricky Gervaisin tapaan Jefferies puhui myös siitä, miten vaikeassa tilanteessa koomikot nykyään ovat, kun ihmisten urat voivat tuhoutua jonkin asiayhteydestä irrotetun lausahduksen takia. Gervaisin keikalla joku nainen alkoi huutaa lavan edessä, että “puhut paskaa”, johon tämä vastasi, että juuri sitähän te olette tänne tulleet katsomaan. Kun huutelu ei loppunut, nainen poistettiin paikalta, ja Gervais pyysi järjestäjiä palauttamaan tälle rahat. Jefferies totesi samaan tapaan, että kaikesta pitää voida tehdä komiikkaa, koska tämänkaltaiseen tilaisuuteen saapuvat tietävät, että kyse on komiikasta, mutta sanoi lopettaneensa ainakin misantrooppiset vitsit, koska jotkut idiootit ottavat ne kuitenkin vakavasti, etenkin sosiaalisessa mediassa.

Standup-vuosi huipentui siis melkeinpä parhaaseen esitykseensä. Paras se olisi varmaan ollut, jos Jefferies olisi ollut skarpimmassa kunnossa – hän kertoi heränneensä tunti ennen esiintymistä. Vähän alkaa väsyttää lavakoomikoiden huumenostatukset, ikään kuin ne kuuluisivat formaattiin pakollisina. Nytkin kaikki kolme koomikkoa puhuivat niistä, ja yleisö hurrasi. Jefferies myös sanoi tehneensä Netflix-spesiaalinsa “doped”. Ero punkkari (!) Henry Rollinsiin on huima. Vuonna 2010 Rollins julisti superhauskan standup-keikkansa aikana terveellisistä elämäntavoista ja näytti tietenkin itse esimerkkiä vetämällä energisen kaksi ja puolituntisen keikan ilman taukoja.