• Marko

Jonathan Glover: Ihmisyys – 1900-luvun moraalihistoria (2003)

Mennyt vuosisata oli ihmiskunnan historian verisin. Miten tämä oli mahdollista, kysyy Glover? Millainen moraali sai ihmisen toteuttamaan holokaustin, pudottamaan atomipommin siviilikaupunkiin ja tekemään lukuisia muita veritöitä?

Esimerkiksi natsien moraalin ytimessä olivat Gloverin mukaan väärin tulkittu Nietzsche sekä joukko mitättömämpiä ”intellektuelleja”, joista tärkeimpänä Heidegger. Tämä vekkuli aloitti luentonsa natsitervehdyksellä ja vihasi juutalaisia. Hän halusi kitkeä akateemisen vapauden yliopistoista (vrt. nykyvirkamiehet). Hän ihaili Hitelirin käsiä (!) ja piti miehistä, jotka osasivat seistä kauan päällään (!). Kun kerran eräs juutalainen seisoi ylösalaisin paljon muita kauemmin, iso H suuttui silmittömästi, koska tämä loistosuoritus ei vastannut hänen kuvaansa likaisista juutalaisista.

Muutenkin natsit olivat vinksahtaneita moralisteja: prostituutiota, alkoholia, jazzia ja muita paheita pidettiin rappiollisina (vaikka niitä tietenkin salaa harrastettiin), mutta juutalaisten tuhoaminen oli aivan eri juttu. Se kun oli työtä. Ja mitä vastenmielisempää tämä työ oli, sitä ylpeämpi saattoi olla siitä, että sen pystyi suorittamaan. Velvollisuus ja työ ennen kaikkea.

”Olen tehnyt myös osani tappamisesta. Minun on täytynyt, se on työtäni.” Tämä ei ollut lainaus kirjasta, vaan tämän päivän Helsingin Sanomista, puhujana amerikkalainen sotilas Irakissa. Samassa jutussa kerrottiin, että virkamiehet ovat huolissaan sotilaiden mielenterveysongelmista. Kuulostaa täysin natsi-Saksalta, jossa rikokset peitettiin virkamiesslangilla: juutalaisten joukkotuhoa kutsuttiin ”lopulliseksi ratkaisuksi” jne., vähän samalla tavoin kuin nykyään irtisanomisia kutsutaan “yt-neuvotteluiksi”.

Kaikesta tästä pitäisi ottaa opiksi. Miten ihmisestä tulee virkamies tai palkkatyöläinen, joka menettää oman moraalinsa, sulautuu osaksi koneistoa ja ajautuu toteuttamaan harmaassa arjessaan rikoksia ihmisyyttä vastaan? Vaikka edes miten pieniä epäinhimillisiä tekoja eikä näe toisia ihmisiä enää ihmisinä vaan ”asiakkaina” tai ei-ihmisinä? Eikä tue kriitikoita vaan ennemminkin karttaa tai ilmiantaa heitä? Miettikääpä sitä, varsinkin jossain suuressa organisaatiossa työskentelevät.

Pakollista luettavaa kaikille ihmisille. Lisäksi myös virkamiehille ja poliitikoille.