Hyvä idea. Sisällissota Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Ovathan myös Suomen ns. kansallismieliset lietsoneet sellaista milloin minkäkin syyn takia (lue: kun jokin asia kiukuttaa eikä edes someen kirjoittelu tai ihmisten maalittaminen auta). Mahtava idea. Kiinnostavaa.
Valitettavasti vain Nielsenin kirja on sekava soppa, jossa lähes 500-vuotias mies muistelee sisällissotaa puhumaan oppineen koiransa (!) kanssa. Kirjassa on yksinkertaisesti liikaa tavaraa, jotta mihinkään voisi keskittyä kunnolla. Miksi kantasoluhoidolla 500-vuotiaaksi elävät ihmiset, joka ei muistele oikein muuta kuin mainittua sotaa (miksei maailman kehitystä sen jälkeen tai edes niitä orgioita, joissa tämä kuulemma viettää päivänsä)? Miksi puhuva koira, joka pelkää että hänen kiinalaiset isäntänsä syövät sen? Miksi pankkikriisistä alkanut sisällissota? Yksi näistä teemoista olisi riittänyt yhteen kirjaan. Samassa kirjassa ne ovat sekametelisoppa, etenkin kun mukaan on heitetty vielä peräreikään piiloutunut juutalaisperhe ja muuta yhtä “hauskaa” shittiä. Kirjan on kai tarkoitus olla satiiri, mutta huumori ei toimi. Välillä kyllä piereskellään ja röyhtäillään, mutta se ei pelasta mitään, vaikka piereskely yleensä pelastaa paljon missä tahansa tilanteessa. Täydellinen floppi, joka on vanhentunut viimeistään vuonna 2019.
Tunnustan lopettaneeni kirjan about 70% kohdalla, koska se ei edennyt mihinkään. Siirryin lukemaan tanskalaista Sven Hasselia.