• Marko

Kirje kustantajalle

Kun minusta tulee kirjailija, teokseni saa hyvät arvostelut Helsingin Sanomissa. Minua veikataan heti esikoiskirjapalkinnon saajaksi, eikä veikkaus mene pieleen. Myös Finlandia-palkinto on läpihuutojuttu, samoin Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinto. Nobelistakin puhutaan, mutta eihän..? Naseva kommenttini nobel-spekulaatiosta television aamuteeveessä löytää tiensä lööppeihin.

Vanhat tuttavat ottavat vuosien jälkeen yhteyttä ja saan liudan uusia. Kalenterini täyttyy kutsuista ja juhlista. Naamani tulee tutuksi televisionkatsojille. Kirjan takakanteen otettu mystinen valokuva minusta painetaan t-paitoihin. Minua verrataan Jim Morrisoniin ja Franz Kafkaan. Herätän uudenlaisia tunteita vastakkaisessa sukupuolessa ja alan viettää hurjaa sukupuoli- ja seuraelämää, johon kyllästyn kuitenkin pian. Aikansa kutakin. Lopulta löydän Sen Oikean ja vuosisadan rakkaustarina on valmis. Vaimoni, tuo kaunotar, ei olisi vilkaissutkaan minuun päin ellen olisi ollut kirjailija. Vietämme loppuelämämme onnellisesti yhdessä.

Kirjoitan vielä monta kirjaa, vaikkei yksikään pääse esikoiseni tasolle, jota pidetään vuosituhannen merkittävimpänä kirjana. Se ei sureta minua, sillä tiedän, miten paljon jouduin tekemään töitä sen eteen. Seuraavat kirjat ovat aina helpompia, ja arvostelut muuttuvat asiantuntevimmiksi. Sitäpaitsi ohitan käännösten määrässä jo Mika Waltarin. Kirjoistani tehdään satoja graduja ja muutama väitöskirjakin. Hollywood jonottaa elokuvaoikeuksia. Mielipiteitäni arvostetaan ja niitä kysellään asiasta kuin asiasta. Vietän onnellista ja luovaa, sanalla sanoen hyvää elämää. Vanhenen kaunis vaimo rinnallani ja varttuva lapsikatras ympärilläni arvostettuna kulttuurivaikuttajana. Lopulta se Nobelkin irtoaa ja liityn steinbeckien ja hemingwayden seuraan kirjallisuuden kaanoniin.

Ja kaikki tämä vain siksi, koska te, hyvä kustantaja, julkaisitte esikoiskirjani.