Mark Twain: Huckleberry Finnin seikkailut (1884)

Huck Finniä pidetään ensimmäisenä ja myös suurimpana amerikkalaisena romaanina, enkä väitä vastaan. Ainakin se pesee 6-0 puisevat “aikuiset” jälkeläisensä. Kirja toimii nuorille ja vanhemmille. Kuten Simpsonseista, eri-ikäiset saavat siitä erilaisia asioita irti, mutta viihtyvyys ja mukaansatempaavuus on yhteinen nimittäjä kaikenikäisille. Myös Jarkko Laineen suomennos toimii erittäin hyvin. Neekerit puhuvat turuun murretta, mistä olisi pitänyt ottaa alla mainittuun Veriveljet-musikaaliinkin oppia. Kirja sisältää seikkailua ja ovelasti piilotettua humanismia, vapaudenkaipuuta sekä ennen kaikkea syvän etelän junttinaisuuden ja taikauskoisuuden pilkkaamista.

Teemat eivät ole vanhentuneet: samalla tavoin kuin neekereitä ei pidetty ihmisinä (mikä sanotaan suoraan monta kertaa), ei 1900-luvun alkupuolella juutalaisia pidetty ihmisinä (mikä kirjoitettiin aikakirjoihin lähes samoilla sanoilla mitä Twain käytti: “turmassa kuoli yksi ihminen ja kaksikymmentäyksi neekeriä/juutalaista”). Maailma on täynnä huijareita, jotka käyttävät hyväkseen ihmisten taikauskoa ja massakäyttäytymistä. Siinä on “lastenkirjalle” sanomaa kerrakseen.

#kirja