Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa (2005)

Tämäkin kirja on palkittu, Tähtivaeltaja-palkinnolla, eli scifiä pitäisi olla luvassa. Kyseessä on kuitenkin jännitteetön teknotrilleriyritys, joka kaatuu draaman puutteeseen. Toisaalta on hyvä, ettei tarinaan ole yritetty ympätä väkisin “pahista” a la Dan Brownin salaseurat, koska eivät sellaiset tähän sopisi. Kuitenkin kun tällä kertaa luonto on “pahis”, ihmisillä ei ole paljoakaan tekemistä. He vain toteavat, mitä on tapahtumaisillaan ja sitten se tapahtuu. Henkilöt ovat ehkä hieman uskottavampia kuin Remeksen super-ihmiset, mutteivat kovin paljon kiinnostavampia tai varsinkaan huumorintajuisempia.

Teemana on “muodikas” ilmastonmuutos. Nyt ollaan vedenpaisumuksen eli suuren tsunamin jäljillä. Kovin on vedetty lankoja yhteen, jotta saadaan suunnilleen koko ihmiskunnan historia ja kulttuuri taas yhden suuren “salaisuuden” taakse. Isomäki vakuuttaa jälkisanoissaan että oli saanut käsikirjoituksensa valmiiksi jo ennen tapaninpäivän hyökyaaltoa, ja että hänen maalaamansa kauhuskenario on mahdollinen.

#kirja