John Cusack on jonkinasteinen pikkukapo kuvitteellisessa lähitulevaisuuden Turaqistanissa, jota johtaa yksityinen amerikkalainen firma. Jenkit ovat Turaqistanissa kuin kotonaan ammuskellen baareissa ja jyräten kaduilla panssareillaan miten lystäävät. Hilary Duffilla on mainio rooli häikäisevänä ja vähäpukeisena bollywood-tyylisenä tähtenä, joka laulaa biiseissään mm. “haluan ottaa sinulta suihin”, ja “he yrittävät päästä takapuolelleni, saada sydämeni ja mieleni”. Samalla kun käydään dialogia toimistossa, ulkona kadulla räjähtää ja ihmiset lentävät kappaleiksi. Siis poliittinen satiiri, periaatteessa. Tuotantoarvot ihmetyttävät: välillä ollaan kummallisissa tinapaperikulisseissa, välillä ajetaan oikeilla panssariajoneuvoilla. Hauska nimikyltti kadulla on “Underground parking in Hades”.
Hersyvästä aihevalinnastaan huolimatta juttu kääntyy ikäväksi ihmissuhdejankkaukseksi samalla tavoin kuin Juha Jokelan näytelmä Mobile Horror. Klassikon ainekset olisivat olemassa, mutta juttu lässähtää jonkinlaiseksi komediaksi. Eikä edes hauskaksi.
Kokemukseni mukaan vaikeinta kirjoittamisessa on luoda mielenkiintoinen, omaperäinen maailma. Se on tässäkin tehty, mutta miksi kirjoittaa mielenkiintoiseen maailmaan mielenkiinnoton tarina, joka voisi tapahtua missä tahansa?