• Marko

Will Self: Suuret apinat (1999)


Olen antanut viittoa itselleni, että ryhmänne voi mitä parhaiten. Olettehan muistanut paneskella tyttärienne tarpeeksi ‘huu?’. Voisitte kutsua minut kylään, kun naaraallanne alkaa taas turvotus , kiitos hänelle viimeisestä nainnista. Kuvailitte muuten kirjassanne mainiosti, miten nämä villi-ihmiset parittelevat salassa eivätkä ‘huuu’ ota paritteluun mukaan edes lapsiaan. Tämä osoittaa mielestäni hyvin villi-ihmisten luonnotonta rappiota ja erkaantumista ympäröivästä luonnosta ‘wroaaah!’.

Koska olette brittiläisen kirjallisuuden eturin simpansseja – kuten teillä on tapana itseänne luonnehtia – olette valinneet päähenkilöksenne kuvataiteilijan ja sitä kautta ‘huu’ päässyt parodioimaan myös taidemaailman gorillamaisuuksia. Mielestäni tämä kehittely jää kuitenkin hieman etäiseksi. Olisi joka tapauksessa mukava taas rystykävellä kanssanne, pidellä kiveäksiänne kourassani sekä sukia paskakokkareita ja spermatahroja turkistanne, hyvä peräseni. Tunnustan ylemmyytenne hierarkiassamme.

Graah! Wroaah!

#kirja