Ensimmäiset 10 minuuttia tästä Martin Scorsesen ohjaamasta Rolling Stones -dokumentista suorastaan tyrmäävät: miten nämä vanhat papat ja maestrot ovat lähteneet mukaan tällaiseen tositeeveen irvikuvaan? Draamaa yritetään vääntää siitä, mikä tulee olemaan Rollareiden illan settilista ikään kuin se olisi maailman tarkoimmin varjeltu salaisuus, johon edes bändin jäsenillä ei ole sanomista. Sitten kätellään Bill Clintonia ja otetaan valokuvia. Herrajestas, miten rokkenrollia!
Keikka alkaa – “yllätys” – Jumpin’ Jack Flashilla. Ainakin siinä versiossa, jonka katsoin, musiikin miksaus oli tehty häiritsevästi niin, että kun joku rollareista oli kuvassa, hänen instrumenttinsa nousi muiden yli. Siksi musiikki veivaa pahasti koko ajan eikä siihen pysty keskittymään tai varsinkaan käyttämään sitä taustamusiikkina, johon se parhaimmillaan sopisi. Onneksi tämä kummallinen miksaus talttuu jatkossa.
Rollarit ovat kuin rollattoreilla liikkuvat papat. Vaikka tupakkaa edelleen kuluu ja nautittu päivittäinen kalorimäärä on edelleen hälyyttävän alhainen, papat vaan veivaa ja varsinkin Jagger veivaa pyllyään kuin pahimmat teinibeibit MTV:llä. Ja apua!: kyllähän siellä näyttäytyy Jaggerin nykyinen esikuva Christina Aquilera. Välillä väkeä on kuin Elviksen lopun aikojen keikalla pitämässä mädäntynyttä raatoa yllä. Ainoan kerran kun tunnelma todella sähköistyy on, kun Buddy Guy näyttää, mistä blues on tehty – vaikka soittaakin koko ajan suunnilleen kahta nuottia! Kuvaavaa on, että molemmat rollarikitaristit lahjoittavat omat kitaransa bluesveikolle biisin jälkeen. Charlie Watts sanoo kuolemattomat sanat, kun valoja testataan ennen keikkaa: “Ihan kuin elokuvissa… Tykkään katsoa elokuvia.” Samoin tokaisee Keith Richards: “On kiva nähdä… On kiva nähdä mitään.” Vahinko vaan, etteivät tämä ole niitä vanhoja arkistopätkiä, joita esitetään “ironisesti” kappaleiden välissä teiniposkisilta rollareilta, vaan ihan uusia kommentteja.
Joskus kun näkisi vastaavan spektaakkelin Hanoi Rocksista! Sen voisi ohjata 80-vuotias Renny Harlin, Oscar-voittaja maailmankuulusta Mannerheim-elokuvastaan!
Voi tätä maailman turhuutta! Voi populaarikulttuurin naurettavuutta!