Kirjoitin pari vuotta sitten Jack Reacher -kirjoista ja mainitsin silloin myös tulevasta televisiosarjasta, jonka Amazon vihdoin julkaisi viime viikolla. Tom Cruisen paikalla on nyt fyysiset Reacher-mitat täyttävä näyttelijä Alan Ritchson, joka syntyi samoihin aikoihin, kun Cruise teki ensiesiintymisensä valkokankaalla. Ritchson on todellakin aivan eri maata kuin Tomppa, valtava ilmestys ja osaa kaikeksi onneksi esiintyä myös pikkaisen pilke silmäkulmassa: asia, mikä ei remeksenvakavista kirjoista välity. Kahdeksan noin 50 minuuttisen jakson tuotantokausi perustuu ensimmäiseen Reacher-kirjaan Tappotahti, joten sarjaa voitaisiin tehdä vielä seuraavat kolmekymmentä vuotta ja parisataa tuntia ilman, että tähänastinen alkuperäismateriaali loppuisi.
Sarjana Reacher tuntuu aluksi aivan mainiolta, kuin kotiinpaluulta. Pidin myös Cruisen leffoista, vaikka monet Reacher-diggarit lähes vihasivat niitä. Ne nyt olivat Tom Cruise -elokuvia enemmän kuin Jack Reacher -elokuvia, ja mielestäni parempia kuin vaikka Mission Impossible -sarja. Mutta se niistä.
Kynäilin jo viimeksi Tappotahdista ja Reacherista yleensä, ja kaikki pätee myös tähän sarjaan. Reacher on tappokone ja jonkinlainen Sherlock Holmes samassa kaksimetrisessä ruumiissa - paitsi että TV-sarjan Reacherin täytyisi käyttää puolet ajastaan salilla pysyäkseen samanlaisena lihakimppuna. Reacher on todella terävä, mutta välillä ei taas kuitenkaan välkky. Jos Reacher olisi aina mestarillinen päättelijä, jutun juoni loppuisi lyhyeen ja tarinat olisivat novelleja tiiliskivien ja tuotantokausien sijaan.
Ruumiita tulee kasakaupalla eikä Reacher epäröi rusikoida tai tappaa vastustajiaan. Epärointi kun antaisi viholliselle etulyöntiaseman. Reacher ei ole loppujen lopuksi mikään dekkari, vaan tuikitavallinen toimintasankari. Se tarkoittaa sitä, että tarinan loput ratkaistaan väkivallalla eikä älyllä. Kuka olisi periamerikkalaisempi sankari kuin englantilaisen Lee Childin luoma kaksimetrinen jätti, joka koluaa Amerikan sydänmaita ja puhdistaa niiltä kaameita rikollisia?
Pikkupaikkakunnalle toisensa perään saapuva sankarimme ratkaisee joka kirjassa eeppisen vyyhdin, ikään kuin joka kyläpahasessa käytäisiin hyvän ja pahan taistelua ja toisena osapuolena olisi James Bond -pahiksien veroisia megalomaanikkoja apunaan loputon armeija ammattitappajia ja kylään pesiytyneitä korruptiotaviksia. Samalla Reacher tutustuu kylän ainoaan hottisnaiseen, jonka hän tietenkin kaataa sänkyynsä. Nainen joutuu tod-ella isoon pulaan, Reacher pelastaa hänet ja samalla maailman, mutta tarinan lopuksi hän lähtee vaeltamaan seuraavaan pikkukylään sattumaan samanlaisten harmien tielle. Pyytämättä ja tahtomattaan. Tästähän Reacher-kirjoissa on kyse, kuten kirjoitin jo aiemmin: ne ovat harlekiinia miehille. Uusi sarja täyttää nämä Reacher-vaatimukset ja tarjoaa myös silmänkarkkia naisille.
Comments